Ruotsista lääkkeet Suomen kriiseihin

# Näin uuden vuoden alkaessa suosittelisin suomalaisille halpoja ja hyödyllisiä opintomatkoja Ruotsiin. Siellä oppisi paljon tärkeää näiden Suomen kieltämättä hankalien taloudellisten ja poliittisten ongelmien ratkaisemiseksi.

   Ensiksikin olisi myönnettävä reilusti, että meidän länsinaapurimme on monessa suhteessa kerta kaikkiaan maailmanvalio, sivistynyt demokratia ja oikeusvaltio. Niin on kyllä Suomikin monessa suhteessa. Meidän koululaitoksemme taitaa vielä nykyäänkin kelvata malliksi jopa Ruotsille. Olkaamme siitä tyytyväisiä, ei kuitenkaan tyhmänylpeitä. Älkäämme kuitenkaan missään nimessä enää säästäkö koulutuksesta, tulevien polvien hyvinvoinnista. 

   Toiseksi meidän on nöyrästi myönnettävä, että Ruotsi on osannut hoitaa talouttaan Suomea paremmin. Ruotsi ei erehtynyt mukaan €-valuuttaan, mikä antaa sille paremmat mahdollisuudet sopeutua ulkomaankaupan käänteisiin. Mutta kyllä Suomikin voi pärjäillä jopa €-kahleissa, jos ottaa oppia Ruotsista.

   Olisi rakennettava Suomen talous ja vienti yhtä monen tukijalan varaan kuin Ruotsissa. Silloin jonkin Nokian horjuminen ei heiluttaisi koko valtakuntaa. Olisi myös selvitettävä tarkkaan ja oppia ottaen, miten ihmeessä ruotsalaiset ovat onnistuneet kaappaamaan hallintansa koko maailman huonekalu- ja vaatekaupan Ikean, H&M:n ynnä muiden brändien avulla. Niillähän pärjää jo vaikka kuinka pitkälle, koska lepotuoleja ja rintaliivejä tarvitaan aina ja kaikkialla.

   SSS-ministerien kannattaisi myös ottaa kunnolla selvää, miten ruotsalaiset ovat saaneet ns. yhteiskuntasopimuksen – tai miksi sitä nykyään on lupa nimittää – toimimaan. Siihen tarvitaan paikallista sopimista. Entä millaista paikallista sopimista? Ei ainakaan sellaista kuin EK tarjoaa Etelärannassa. Tarvitaan työntekijöitä noiden paikallisten yhtiöiden hallituksiin. Ruotsin esimerkki kertoo, että sellainen ja vain sellainen paikallinen sopiminen toimii.

 

Puolueblokit ”sekametelisoppahallitusten” tilalle

# Olisi myös otettava Ruotsista mallia siinä, miten vaaleja järjestetään ja hallituksia muodostetaan. Valitettavaa tässä Suomen tilanteessa on nimittäin se, että joudumme pahimmassa tapauksessa yli kolme vuotta kestämään tällaista täysin rampaa SSS-hallitusta.

   Ruotsissa Perussuomalaisia vastaava SD-puolue on oikeisto- ja vasemmistoblokin toimesta eristetty hallituskaavailuista. Tämä saattaa lisätä SD:n kannatusta. Mutta SD saa hallitusvallan vasta jos nostaa kannatuksensa yli 50 prosentin, siis tuskin koskaan. Samanlaista eristämispolitiikkaa on harjoitettu hiljattain Ranskassa. Suomessa sen sijaan pidetään pölkkypäisiä puolueiden välisiä  pääministerivaaleja, jolloin kolme suurinta puoluetta ilman muuta nousevat hallitukseen – viis puolueiden tavoitteista ja ohjelmista.  

   Sosialidemokraatit menettivät mahdollisuuden nousta suurimmaksi puolueeksi viimeistään silloin, kun puheenjohtajaksi noussut Antti Rinne ei heti vetänyt puoluettaan pois Kokoomus-vetoisesta hallituksesta. Työväenpuolueiden ei pidä mennä herrojen kanssa marjaan. Muuten niille käy niin kuin Suomessa on käynyt.

   Olisi pikaisesti lähdettävä opintomatkalle Ruotsiin toteamaan, miten blokkivaaleilla taattaisiin äänestäjien kuluttajansuoja ja toimintakykyiset hallitukset.

   Viime gallupeissa Sdp oli lisännyt kannatustaan lähinnä Vasemmistoliiton ja Vihreiden kustannuksella. Noiden kolmen Labour-puolueen ei kannattaisi haaskata voimia keskinäiseen nahisteluun. Niiden olisi yhdistettävä voimansa taistelussa hallituksen pakkolakeja vastaan.

   Suomen olisi vihdoinkin syytä huomata, ettei tällaisesta "sekametelisoppahallituskulttuurista" ole mihinkään. Varoitin näillä palstoilla tästä asiasta jo ennen 2011 vaaleja ja uudelleen ennen tämän vuoden vaaleja. Olen kirjoittanut asiasta jatkuvasti senkin jälkeen: http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208795…

   Mutta varsinkaan johtavat demarit eivät halua keskustella vuodesta vuoteen jatkuneesta virhelinjastaan. Ymmärrän kyllä, että ihmisen ei ole helppoa myöntää erehtyneensä tärkeissä päätöksissään.

   Yhdessä asiassa me emme sentään tarvitse mallia Ruotsista. Meillä ei kaivata omaa kuningasta ja kuningatarta. Meillähän on jo omat tangokuninkaallisemme. Ja sitä paitsi lööppilehdet kirjoittavat Ruotsin prinsessoista niin kuin he olisivat Suomenkin kuninkaallisia.

TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu