TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Presidentti Niinistölle lisää valtaa ”ajatusviivan” avulla

# Monien mielestä tasavallan presidentti Sauli Niinistö on hiljakseen ottanut ulkopoliittista ja muutakin valtaa itselleen. Oli mielenkiintoista kuulla Ylen haastattelusta 28.5. presidentin tulkinta perustuslaista, jonka mukaan ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Niinistön mukaan kuuluu sanoa, että ”ulkopolitiikasta päättää tasavallan presidentti”, sitten pitää pitää pieni tauko ja jatkaa ”yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.

   Olisiko perustuslakiin siis pitänyt kirjoittaa taukomerkki tuolle kohtaa? Nythän asian voi tulkita niinkin, että ulkopolitiikasta päättävät tasavallan presidentti ja maan hallitus yhtenä konkkaronkkana tai äänestämällä.

   Laki on siis vähintäänkin epäselvä. Pitäisikö kiista ratkaista oikeuskanslerin ottein? Ei tunnu oikein tolkkuhommalta sekään. Laki pitäisi ilmeisesti kirjoittaa uudelleen ja hyväksyttää siihen tuo oleellinen ajatusviiva.

 

Kokoomus ei ole presidentin kannalla

# Tämä ei ole näinä aikoina mitään hiusten halkomista. Ulkopolitiikan pöydällä on isoja asioita. Ennen kaikkea mahdollinen tai mahdoton Nato-jäsenyys – riippuen siitä, keneltä kysyy. Tässä oleellisessa kysymyksessä presidentti Niinistö on toisenlaisella kannalla kuin entinen puolueensa Kokoomus. Puolue on julkistanut Nato-jäsenyyttä puolustavan kannanoton.

   Kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkivän Elina Lepomäen mielestä Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana niin paljon, että Nato-hakemuksen kanssa ei kannata aikailla.

   Lepomäen mukaan päätöksen voi tehdä tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa. Hänen mielestään siis näiden valtioelinten vallankäytön välissä ei tarvita mitään ajatusviivaa. Lepomäki pitää todennäköisenä, että Ruotsi hakee Nato-jäsenyytta vuonna 2018.  

   On outoa, että näistä asioista järjestetään kansanäänestys, vaikka valtaoikeudet ovat perustuslain mukaan hyvin selvät, Lepomäki sanoo. Hänen mielestään presidentin ja valtioneuvoston välissä ei tarvita mitään ajatusviivaa.

   Elina Lepomäki toivoo, että Suomessa aloitetaan aktiivinen kansalaiskeskustelu siitä, mitä Nato tarkoittaa ja mitkä Nato-jäsenyyden kustannukset ovat. Sen jälkeen kansalaisilla olisi tarpeeksi tietoa asiasta.  

   Elina Lepomäki kilpaillee Kokoomuksen puheenjohtajuudesta valtiovarainministeri Alexander Stubbin ja sisäministeri Petteri Orpon kanssa. Heidän mielestään kansanäänestystä ei vältttämättä tarvita. Kumpikaan ei kuitenkaan sulkenut kansanäänestyksen järjestämistä pois.

   Kokoomuksen puoluehallitus linjasi torstaina, että Suomen kannattaa hakea Nato-jäsenyyttä lähivuosina. Nato-kannasta päättää kokoomuksen puoluekokous. Se pidetään Lappeenrannassa kahden viikon kuluttua.

   Niinistö toisti siis lauantaiaamuna Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa kantansa, että Nato-jäsenyyden hakeminen edellyttäisi kansanäänestyksen järjestämistä.

 

Timo Soini on äänetön yhtiömies, Keskusta ulkokehällä

# Tuntuupa siltä, että presidentti Niinistöllä on ulkopolitiikan johtamisessa ja Nato-asiassa enemmän erimielisyyttä entisen puolueensa kuin nykyisen perussuomalaisen ulkoministerin Timo Soinin kanssa. Soini ei halua kiistellä presidentin kanssa siitä, kuuluisiko lakitekstiin ajatusviiva vai ei. Hän välttelee turhia riitelyjä ja keskittyy nauttimaan runsaista ulkomaanmatkoista.

   Kolmas SSS-hallituksen puolue Keskusta tuntuu olevan ulkokehällä näissä ulkopolitiikan asioissa. Pääministeri Juha Sipilä yrittää vältellä ulkopoliittisia kiistoja presidentin kanssa. Hän on ilmeisesti hiljaisesti hyväksynyt ajatusviivan perustuslakiin.

   Keskustan presidenttiehdokasehdokas Matti Vanhanen harrastaa ulkopolitiikkaa enemmänkin teorian kuin käytännön tasolla Paasikivi-Seuran puheenjohtajana.

   Keskustalla on vielä puolueensa sisällä toinen puolue nimeltä Kansalaispuolue. Sen johtaja Paavo Väyrynen ei ymmärtääkseni halua kuullakaan sanaa Nato muutoin kuin sukulaisuutta tarkoittavana pienellä alkukirjaimella merkittynä ilmauksena.

   Ja aivan toisella planeetalla liikuskelee Keskustan entinen puheenjohtaja ja pääministeri Esko Aho, joka otti ja ryhtyi Venäjän oligarkkien hallitseman ja Ukraina-pakotteiden alaisen Sberbankenin hallituksen jäseneksi. Tässä näyttäytyi vanha totuus: Pecunia non olet eli raha ei haise.     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Mitä se sellainen yhteistoiminta on ?

Pykälien mukaan tasavallan presidentti tekee ulkopoliittiset päätöksensä valtioneuvostossa ja ministerin esityksestä.

Ellei ministeri esitä, ei ole mitään päätettävää.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Toivonen, #1.
Käytäntö on kuitenkin sellainen, että presidentti tekee esitykset. Jos ministerit tekevät esityksiä, presidentti menee lukkoon ja aloittaaa mykkäkoulun. Hän käsittää, että vain presidentti voi tehjdä esityksiä ulkopolitiikasta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Presidentillä on tietenkin oikeus olla hyväksymättä ministerien esityksiä. Emme elä perustuslaillisessa monarkiassa.

Se, että Soinista tehtiin ulkoministeri Stubbin sijasta johtui ilmeisesti siitä, että Soini tulee paremmin toimeen Niinistön kanssa kuin päätään aukova Stubb.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #3

Pertti Väänänen, #3.
Tuossa presidentin ja valtioneuvoston ongelmallisessa perustuslakipykälässä tuo hankaluus piilee. Enää presidentti ei voi rynnätä EU-kokouksiin niin kuin vielä Halosen aikoihin. Presidentti yrittää pitää kiinni sentään ulkopolitiikan määräysvallastaan.

Niin minustakin näyttää tuo Niinistö-Soinin ja Niinistö-Stubbin suhde.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #3

Pertti Väänänen, #3.
Tuossa presidentin ja valtioneuvoston ongelmallisessa perustuslakipykälässä tuo hankaluus piilee. Enää presidentti ei voi rynnätä EU-kokouksiin niin kuin vielä Halosen aikoihin. Presidentti yrittää pitää kiinni sentään ulkopolitiikan määräysvallastaan.

Niin minustakin näyttää tuo Niinistö-Soinin ja Niinistö-Stubbin suhde.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset