TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Elokuussa 1991 ratkesi Viron, Suomen ja maailman kohtalo

# On kulunut neljännesvuosisata niistä puistattavan jännittävistä vaiheista, joiden seurauksena Neuvosto-Eesti julistautui itsenäiseksi. Mihail Gorbatshovin Perestroika-kauden seurauksena Berliinin muuri oli murtunut marraskuussa 1989. Se johti Itä-Euroopan satelliitivaltioiden irrottautumiseen Moskovan holhouksesta. Mutta Neuvostoliitto oli vielä koossa. Viro ja Baltian maat olivat osa Neuvostoliittoa.

   Syksyllä 1989 Gorbatshov kävi Suomessa. Vasta tuolla vierailulla Suomikin oikeastaan sai Kremliltä tunnustuksen puolueettomuudelleen. Presidentti Mauno Koivisto vakuutti kannattavansa Gorbatshovin pyrkimyksiä.

   Kun sitten Gennadi Janajevin juntan vallankaappausyritys tapahtui elokuussa 1991, vaarassa oli Gorbatshovin linja. Vanha Brezhnevin suurvaltapolitiikka oli palaamassa. Viroon lähetettiin asevoimia pitämään järjestystä itsenäisyyttä ajavia ”kapinallisia” vastaan.

   Kun sitten Boris Jeltsin Venäjän johtajana kukisti Janajevin kapinalliset ja syrjäytti samalla neuvostojohtajan Gorbatshovin, Neuvostoliitto automaattisesti hajosi. Jeltsin on siis itse asiassa Viron uuden itsenäisyyden ”arkkitehti”.

   Suomen valtiojohdon käyttäytymistä Viron itsenäistymisvaiheissa on arvosteltu kohtuuttomasti. Suomi nimittäin antoi moraalista tukea Viron itsenäisyysliikkeelle mm. kulttuurivaihdon merkeissä ja avustamalla käytännössä Helsingin Tuglas-Seuran toimintaa.

   On syytä muistaa, että Gorbathovin Perestroika riitti Suomelle. Presidentti Koivisto oli rakentanut toimintansa Gorbatshovin tukemiseen. Gorbatshov saikin erittäin aiheellisesti Nobelin rauhanpalkinnon.

   Virolle Gorbatshovin linja ei riittänyt, koska oltiin neuvostotasavalta aina itsenäisyysjulistukseen ja käytännössä Jeltsinin ”vallankaappaukseen” saakka.

   Suomen itsenäisyydelle antoi tunnustuksen Vladimir Lenin v. 1917, Viron uudelle itsenäistymiselle käytännössä Jeltsin v. 1991.

 

Gorbatshovin aikana Yle aloitti venäjänkieliset radiolähetykset

# Yleisradiokin oli rakentanut ulkomaille suuntautuvan ohjelmapolitiikkansa Gorbatshovin ja Perestroikan pohjalle. Pääjohtaja Reino Paasilinnan aloitteesta päätettiin ryhtyä lähettämään maailmalle kuuluviin myös venäjänkielisiä radio-ohjelmia. Olin tuottajana mukana alusta saakka, kun toimitus koottiin ja lähetykset aloitettiin lokakuussa 1990.

   Muistan hyvin toimituksen ongelmatilanteen, kun elokuussa 1991 piti kertoa Gorbatshovin syrjäyttämisestä ja Janajevin juntasta. Perestroikan päättyminen oli jopa uhka Suomen venäjänkielisen radiotoiminnan jatkamiselle.

   Saamme olla kiitollisia siitä, että tilanne selvisi nopeasti, kun Janajevin juntta kukistui. Noina päivinä kukaan ei voinut tietää, mihin suuntaan tilanne tulisi kehittymään.

   Tällä hetkellä Yle voi ylpeänä kertoa, että venäjänkieliset lähetykset jatkuvat ja kehittyvät. Ylellä on nykyään myös venäjänkieliset tv-uutiset. Ja mainiot nettisivut levittävät suomalaista näkökulmaa venäjänkieliseen maailmaan: http://yle.fi/uutiset/novosti/

   Elokuun ratkaisun päivinä lähetin myös raportteja Australiaan maailman suurimmalle maahanmuuttajaradiolle SBS:lle ja suomenkieliselle Finlandia News –lehdelle, jota olin ollut toimittamassa Brisbanessa 1988-89.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Suomen valtiojohdon käyttäytymistä Viron itsenäistymisvaiheissa on arvosteltu kohtuuttomasti"

Voisitko avata tätä hieman, pls.

Ehkä mentiin "kaksilla rattailla", virallisella ulkopolitiikalla ja epävirallisella "kulttuurivaihdolla"??

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Matti Villikari, #1.
Tarkoitan yksinkertaisesti, että tilanne oli poikkeuksellisen yllättävä ja arvaamaton. Tänään ei voinut tietää, mitä huomenna olisi tulossa. Tuollaisessa tilanteessa järkevä hallitus ei ota tarpeettomia riskejä.

Koivisto oli tavannut Gorbatshovin Suomessa syksyllä 1989 ja saanut tunnustuksen Suomen puolueettomuudelle. Koivisto oli luvannut tukensa Gorbatshoville. Ja sitten tuli kumous, jossa Gorbatshov pantiin viralta. Kun Koivisto antoi tukensa Gorbatshoville, Berliinin muuri ei ollut vielä murtunut. Jos Koivisto olisi heti ryhtynyt vetämään mattoa Gorbatshovin alta ryhtymällä edistämään aktiivisesti Viron itsenäisyyttä, Koivisto olisi menettänyt Gorbatshovin luottamuksen.

Sanalla sanoen Suomella ei ollut kovin varhain mahdollisuutta ryhtyä tukemaan Viroa. Kun tilanne sitten selkiytyi, Suomi valitsi kyllä paikkansa.

Tuosta Tuglas-Seuran kautta tapahtuvasta tuesta kertoi tänään mielenkiintoisia seikkoja seurassa työskennellyt Heikki Rausmaa Ylen radio-ohjelmassa Maailmanpolitiikan arkipäivää.

Itsekin arvostelin aikoinani Suomea kylmäkiskoisuudesta Viroa kohtaan. Mutta uuden tiedon valossa tällainen kritiikki on paljolta kohtuutonta.

Pekka Iiskonmaki

#2
''Tänään ei voinut tietää, mitä huomenna olisi tulossa. Tuollaisessa tilanteessa järkevä hallitus ei ota tarpeettomia riskejä.''

Noin se varmaan Suomesta katsottuna olikin. En kiistä. Suomi tunsi ja tuntee edelleen yllättävän vähän Viroa ja Venäjää. Syytä en osaa sanoa.

''Eesti Muinsuskaitse Selts'' Perustettiin jo 1987 ja sen suomalaisena voimana toimi mm. Juhan Talve.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhan_Talve

Pullapää Pataljon oli jo syntymässä Viron ensimmäiseksi nyrkiksi venäläistä rikollisuutta vastaan, joka alkoi rehottamaan Gorban ajalla.

Tuohon kuuluvat jäägerkompaniit olivat aluksi ympäri Viroa. Pullapää Pataljonin kriisiin en ota kantaa, koska se oli jo osa sisäpolitiikkaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #33

Pekka Iiskonmäki, #33.
Minulla oli Yleisradiossa jo Brezhnevin ajalla ja Perestroikan kaudella yhteyksiä venäläisiin ja joihinkin virolaisiin radio- ja tv-alan henkilöihin. Työskentelin nimittäin ulkomaansuhteden hoidossa ja ulkomaille suunnatuissa lähetyksissä. Seurasin kiinnostuneena, miten Viron "laulava vallankumous" eteni.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #33

Virossa syntyi ympäri maata kodukaitseryhmiä.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #41

#41
Kyllä kaikki alkoi Pullapää pataljonista ja sen ympärille muodostui mm. Kaitseliit ja nykyinen Viron armeija.

Kodukaitsed olivat paikallisia mm. kortteliryhmiä ja nekin toimivat venäläistä rikollisuutta vastaan, joka saatiin melko hyvin kuriin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

atti Villikari, #1.
Tästä voi kuunnella tuon Maailmanpolitiikan arkipäivää: http://areena.yle.fi/1-3508672

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kiitos Timo, tämä raportti selvensi asian.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suomen valtionjohdon tuolloinen ilmoitus, ettei Suomen tarvitse tunnustaa Viron itsenäisyyttä, koska se on ollut koko ajan itsenäinen valtio myös Neuvostoliiton osana, kertoo todella paljon suomettuneisuudestamme vuonna 1991.

P.S. Yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti Suomen itsenäisyyden 4.1.1918.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Toivonen, #4.

"Suomen valtionjohdon tuolloinen ilmoitus, ettei Suomen tarvitse tunnustaa Viron itsenäisyyttä, koska se on ollut koko ajan itsenäinen valtio myös Neuvostoliiton osana..."

Suomen tunnustus ei tarkoita sitä, että Viro olisi Suomen mielestä ollut itsenäinen ollessaan NL:n osa. Se tarkoittaa sitä, että Suomi vahvistaa sen tunnustuksen, jonka se oli antanut Virolle vuosina 1918-1940. Siinä ei ole mitään epäselvää. Sen voi käsittää niinkin, että Suomi samalla moittii Kremliä, joka riisti Virolta itsenäisyyden 1940-1991.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Totuus on, että Suomen valtionjohto joutui kroonisessa idän pelkotilassaan antamaan lausuntojaan kieli keskellä suuta vielä vuonna 1991.

" Suomi samalla moittii Kremliä.." :)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #8

Pekka Toivonen, #8.
Olen samaa mieltä, että Suomen toiminnoissa oli paljonkin ns. suomettuneisuutta. Mutta on aivan selvää, että Suomi ja moni muu maa joutui antamaan lausuntoja koko loppuvuoden 1991 kieli keskellä suuta, sillä Neuvostoliitto hajosi virallisesti vasta juuri ennen joulua tuona vuonna. Seuraavana vuonna 1992 kaikilla oli jo helpompaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #8

Pekka Toivonen, #8.
Olen samaa mieltä, että Suomen toiminnoissa oli paljonkin ns. suomettuneisuutta. Mutta on aivan selvää, että Suomi ja moni muu maa joutui antamaan lausuntoja koko loppuvuoden 1991 kieli keskellä suuta, sillä Neuvostoliitto hajosi virallisesti vasta juuri ennen joulua tuona vuonna. Seuraavana vuonna 1992 kaikilla oli jo helpompaa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #10

Juuri näin. Jälkiviisaus on vaan niin helppo laji, itse kullekin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #11

Pekka Toivonen, #11.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että jälkiviisaus on helppo laji. Sitäpä lajia nämä blogit yleensä ovat.

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

Täällä Eestissä on juhlittu tätä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Olavi Pöllänen, #13.
On aihettakin juhlia. Parhaat onnentoivotukset Eestin kansalle.

Käyttäjän JukkaLaine2 kuva
Jukka Laine

Elokuussa 1991 heräsin aamulla, kurkkasin ikkunasta joko Neuvostoliiton lippu liehuu salossa. Ei liehunut, joten menin töihin.

Töiden jälkeen kaupassa iltapäivälehtien lööpit näyttivät Gorbatshovia nousemassa lentokoneesta, ja lööppitekstinä oli "Kiitos, Boris!"

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jukka Laine, #15.
Muistan kyllä, miten epävarmoissa tunnelmissa vastaanotin uutisia Gorbatshovin syrjäyttämisestä. Gorbatshov oli Itä-Euroopan maille ja Suomelle vapauttava hahmo. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin huomasin, että virolaiset ajattelivat toisin. Hehän olivat osa Neuvostoliittoa, jota Gorbatshov yritti pitää koossa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"...Gorbathovin Perestroika riitti Suomelle. Presidentti Koivisto oli rakentanut toimintansa Gorbatshovin tukemiseen... Suomen itsenäisyydelle antoi tunnustuksen Vladimir Lenin v. 1917, Viron uudelle itsenäistymiselle käytännössä Jeltsin v. 1991.."

- Ulkoministeri Paavo Väyrynen kyllä ainakin asettui heti tuoreeltaan tukemaan vallankaappari Gennadi Janajevin kommunistijunttaa ja esitti (Suomen puolesta?) toiveensa maittemme perinteisten YYA-suhteitten palaamisesta Brezhnevin pysähtyneisyyden ajan Kekkosen-Paasikiven-linjalle. Etkö muistanut?

- Kyllä Viro itsenäistyi silloin 1918 ihan saman Neuvosto-Venäjän alaisuudesta kuin Suomikin. Luultavimmin emämaan tunnustus tuli (parin länsimaan tunnustuksen jälkeen) myös saman ulkoasiainkomissaari Stalinin suosituksesta diktaattori Leninin allekirjoituksella, ketunhäntätarkoituksena järjestää Suomessa kommunistinen vallankaappaus ja punikkien vaatimus liittyä Neuvosto-Venäjään.

Syksyllä 1991 käytiin muuten myös ajankohtaisia mutta mediassa valitettavan vähälle huomiolle jääneitä neuvotteluja Suomen YYA-sopimuksen jatkosta itänaapurimme kanssa (hetken aikaa vielä Neuvostoliitto-nimisen). Vain harvat politiikan ja median kellokkaat esittivät todella relevantteja näkökohtia siitä, miten generalissimus Stalinin isovenäläismperialismin sanelema maittemme kahdenvälisten suhteiden peruskivenä vuodesta 1948 toiminut alisteisuussopimus tulisi uusia, korvata tai siirtää historiaan.

Yksityinen kansalaisaktivismi ja NGO-järjestöt verkostoineen olivat toki aktiivisempia. Olivathan ne paljolti hoitaneet myös Suomen suunnalta julkisesti ja varsinkin ei-julkisesti järjestettyä tukea Viron uudelleenitsenäistymiskehitykselle. Valtiovallan suhtautumista kuvastivat pitkälle presidentti Mauno Koiviston neuvostovastaisuudesta varoittelevat lausunnot kuten myös tuomio Helsingin Sanomien provosoivalle uutisoinnille Vilnan tv-tornin verilöylystä tammikuussa 1991 "jopa värikuvin". - Suomineidon itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017 nousee esiin neljännesvuosisata sitten ohitettu puheenaihe... ks. 25 v sitten: Viro vapaaksi! Suomi kokonaiseksi? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221496-2...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #17.
"- Ulkoministeri Paavo Väyrynen kyllä ainakin asettui heti tuoreeltaan tukemaan vallankaappari Gennadi Janajevin kommunistijunttaa ja esitti (Suomen puolesta?) toiveensa maittemme perinteisten YYA-suhteitten palaamisesta Brezhnevin pysähtyneisyyden ajan Kekkosen-Paasikiven-linjalle. Etkö muistanut?"

On tiedossa, että Koivistolla, Aholla ja Väyrysellä sekä ulkoministeriön väellä oli erilaisia näkemyksiä asiasta. Demokratian periaatteena onkin, että erilaisista linjoista keskustellaan. Viimeinen päätösvalta jäi kuitenkin Koivistolle.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Muistan kuin eilisen illan television iltauutiset jossa hallituksemme oli kuvassa, toisten kasvot olivat kuin pottu piimävellissä, mutta Väyrystä hymyilytti, varmaankin tuhoutunut arkistosta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #17.
"- Kyllä Viro itsenäistyi silloin 1918 ihan saman Neuvosto-Venäjän alaisuudesta kuin Suomikin. Luultavimmin emämaan tunnustus tuli (parin länsimaan tunnustuksen jälkeen) myös saman ulkoasiainkomissaari Stalinin suosituksesta diktaattori Leninin allekirjoituksella, ketunhäntätarkoituksena järjestää Suomessa kommunistinen vallankaappaus ja punikkien vaatimus liittyä Neuvosto-Venäjään."

Jokaisella valtiolla on aina kainalossaan erilaisia ketunhäntiä ts. mahdollisia jatkosuunnitelmia. Eräässä historioitsijakonferenssissa kuulin venäläisen nykynäkemyksen, jonka mukaan Suomi hyysäsi "ketunhäntä kainalossa" kesällä 1917 Leniniä piilopaikoissa Helsingissä. Tarkoituksena oli kaataa Kerenskin "porvarihallitus" ja nostaa Leninin bolshevikit valtaan. Niin sitten kävikin. Lenin antoi sitten Suomelle "lahjaksi" itsenäisyystunnustuksen. Hänellä taisi kuitenkin olla "ketunhäntä kainalossa" ja toive siitä, että hänelle niin myötämieliset suomalaiset järjestäisivät bolshevikkikumouksen. Hieman sen mallin mukaanhan sitten edettiinkin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savoleinen, #17:
"Syksyllä 1991 käytiin muuten myös ajankohtaisia mutta mediassa valitettavan vähälle huomiolle jääneitä neuvotteluja Suomen YYA-sopimuksen jatkosta itänaapurimme kanssa (hetken aikaa vielä Neuvostoliitto-nimisen). Vain harvat politiikan ja median kellokkaat esittivät todella relevantteja näkökohtia siitä, miten generalissimus Stalinin isovenäläismperialismin sanelema maittemme kahdenvälisten suhteiden peruskivenä vuodesta 1948 toiminut alisteisuussopimus tulisi uusia, korvata tai siirtää historiaan."

YYA-sopimuksesta käytiin keskustelua ja erilaisia näkemyksiä esitettiin niin kuin demokratiassa on tapana. Lopullisen ratkaisun teki Koivisto, joka halusi siirtää YYA-sopimuksen historiaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #17:
"Yksityinen kansalaisaktivismi ja NGO-järjestöt verkostoineen olivat toki aktiivisempia. Olivathan ne paljolti hoitaneet myös Suomen suunnalta julkisesti ja varsinkin ei-julkisesti järjestettyä tukea Viron uudelleenitsenäistymiskehitykselle. Valtiovallan suhtautumista kuvastivat pitkälle presidentti Mauno Koiviston neuvostovastaisuudesta varoittelevat lausunnot kuten myös tuomio Helsingin Sanomien provosoivalle uutisoinnille Vilnan tv-tornin verilöylystä tammikuussa 1991 "jopa värikuvin". - Suomineidon itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017 nousee esiin neljännesvuosisata sitten ohitettu puheenaihe... ks. 25 v sitten: Viro vapaaksi! Suomi kokonaiseksi?" http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221496-2...

Suomessa oli todellakin monenlaista kansalaisaktivismia Viron itsenäisyyden puolesta. Muistan Tallinnan laulujuhlien tunnelmat ja suomalaisten kiinnostuksen virolaisten "ihmisketjuista".

Oli täysin ymmärrettävää, että presidentti Koivisto varoitteli neuvostovastaisuudesta. Hänellähän oli läheinen suhde Gorbatshoviin, joka oli hyvin myötämielinen Suomen pyrkimyksille. Gorbatshov oli sitä paitsi siinä mielessä ainutlaatuinen Kremlin johtaja, että hän antoi Varsovan liiton maiden lähteä omille teilleen ilman mainittavaa väkivaltaa. Siitä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, ja syystä saikin. Kyllä sellaiseen Kremlin valtiaaseen Suomen kannatti pitää hyviä suhteita.

Tuosta "Karjala takaisin" -teemasta tulee mieleeni, että Jeltsin taisi kerran tarjota "Viipurin pojalle", presidentti Martti Ahtisaarelle, Karjalaa takaisin. Mutta Suomen presidentti meni niin hämilleen ja takalukkoon, ettei osannut kiittää tarjouksesta. En tiedä, meniko se juuri noin. Mutta noin on kerrottu.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kysymyksessä oli Balttianmaiden ihmisketju ja sillä on muistokivi Viron Säräveressä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Aimo Remes, #23.
Kysymyksessä oli Baltian maiden ihmisketju. Mikäli muistan oikein, se järjestettiin 23.8. Tämä muistutti Stalinin ja Hitlerin salaisesta (Molotov-Ribbentrop-) sopimuksesta 23.8.1939, jolla itäisen Euroopan maat jaettiin näiden diktaattorien kesken. Suomi ja Baltian maat jäivät Stalinin armoille. Se oli pohjana talvisodalle ja Baltian maiden itsenäisyyden menetykselle 1940.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tuolla Usarin kulttuuris-intellektuellin keskustelun Vapaavuoro-puolella on julkaistu tammikuussa 1991 kirjoitettu toimittajaharjoittelijan 'kaunokirjallinen' teksti kaukaisesti Baltian kohtalonkäänteisiin liittyen. Se on jotenkin kuvaavasti ajalle ominaista viittauksellista kerrontaa suomalaisittain ajateltuna, joten päätin kopioida sen tähän alle. Naapureissamme toki jo puhuttiin suoraankin myös poliittisesti epäkorrekteista teemoista. 'Täysin fiktiivisessä mininovellissa' käsitellään muunnetuin nimin ym. empiriahäivytyksin kaiketi ihan tosiasiallisesti tapahtunutta tuolloin ajankohtaista geopoliittista välikohtausta otsikolla Raekuuro loppiaisena:

""Mies sanoi nimekseen Dainis ja jotakin. Hän kätteli minut melkein epäkohteliaan nopeasti ja kääntyi sitten takaisin ikkunan ääreen. Hän näytti tähtäilevän kiikarillaan kaupungin laidalla näkyviä valopisteitä, jotka liikkuivat hiljakseen. Hän raapaisi poskeaan ja veti pitkän henkosen savukkeestaan ennen kuin stumppasi sen. Ehkä hän mietti miten sanoa sanottavansa suomeksi.
- Niinj, toimittaja Lax.
- Sanokaa vaan Jarkko.

- Niinj, Jargo, pelkäänpä että emme voi järjestää teille kovin hyvä tutustumiskierros juuri nyt. Ja tämä tekniikkahan on samanlainen teillä kotimaassa, ehkä vähän uudempi. Ei nyt voi maisemiakaan katsella… ei kaunista. Teidän on ehkä parempi laskeutua heti alas. Olen pahoillani. Tehkää niinj… olette ulkomaalainen.

- Ovatko ne… Tulevatko ne… tänne?
- Varmuuden vuoksi. Tehkää reportaashinne ulgona, se on parempi. Seuratkaa monitorista… ja Jargo…
Hän kaivoi laukkuaan ja antoi minulle videokasetin ja kirjekuoren.
- Tässä on… tämä on meidän tervehdyksemme, jos lähetys täältä yhtäkkiä loppuisi ettekä saisi signaali… ja tämä, siinä on osoite, olkaa niinj kiltti, lapsilleni.

Otin kasetin ja kirjeen ja huomasin muistavani miehen koko vaikeasti äännettävän nimen aivan kuin vanhan tuttavan nimen. Olisin halunnut sanoa jotakin hänen kielellään, mutten suomalaisena osannut. Hän ymmärsi ja saatteli minut rauhallisesti hymyillen hissille. Ovella seisoi huoltomies metallisakset käsissään odottamassa, että minä pääsen turvallisesti alas.
Päätin tämän kerran viedä lähetyksen perille, vaikka paikalliset pintahiivaolutlaadut jäisivätkin maistamatta. Tiesin, että se loppiainen jäisi mieleeni loppuiäksi. Ja että sinä yönä ihmisten koteihin sataisi televisiosta jäistä lunta, minkä jälkeen kevään tuloa Vilnaan ei estäisi mikään.""

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #24.
Kiitos hienosta tarinasta. Se sopii mainiosti tähän aihepiiriin.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Miksi ihmeessä Suomen olisi pitänyt tunnustaa Viron miehitys julistamalla jotain sen loppumisesta. Asiat voi nähdä aina miten päin vain.

Tärkeintä ei ole seremoniaesitykset, mitä tämä itsenäistymisen tunnustaminenkin on, vaan todellinen toiminta taustalla. Se mitä kehitystä on tuettu ja tuetaan. Monet julistuspolitiikan merkityksellisyyteen uskovat maat eivät tehneet yhtään mitään.

Joo, selvähän se on, että Virossakin on ihmisiä, joiden mielestä Suomen olisi pitänyt toimia justiinsa kuten vaikkapa Ruotsi, eli olla auttamatta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Heikki Aukee, #27.
Suomi saattoi tosiaan vedota siihen, että Suomi oli jo aikoja sitten tunnustanut Viron. Se oli tavallaan hyvä tapa hoitaa asiaa. Tärkeintä kuitenkin oli käytännön apu, millaista se milloinkin oli.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mitä Väyryseen tulee, niin hän oli juuri muutamaa vuotta aiemmin julkaissut tohtorin väitöskirjansa "Suomen Ulkopoliittinen Doktriini", jonka perussanoma oli sellainen, että Neuvostoliitto tulee säilymään hamaan tulevaisuuteen Suomen naapurina.

On selvää, että hän vallankaappaushankkeen alussa tunsi helpotusta ja toivoa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #28.
Neuvostoliiton hajoaminen todellakin vei pohjan Väyrysen väitöskirjalta. Toisaalta harva osasi, jos kukaan, ennustaa noita merkillisiä tapahtumakulkuja.

Väyrysellä oli myös takaraivossaan Kekkosen ajan ajatusmalleja. Ne eivät olleet enää käyttökelpoisia uudenlaisessa tilanteessa.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

K-kaupan Väiski lihatiskillä oli varmaan myös tärkeä motivaattori Viron itsenäistymisprosessissa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Martti Haverinen, #29.
Suomen television ohjelmat ja mainokset olivat todellakin tuttuja Neuvosto-Virossa. Ne loivat kuvaa siitä, että Suomen kaupoissa oli tavaraa, jota Tallinnasta ei voinut ostaa. Se, ettei virolaisia päästetty myöskään ostoksille Suomeen, lisäsi kiukkua ja neuvostojärjestelmän arvostelua - ei tosin julkisuudessa vaan kotona ruokapöydän ääressä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Junnulla oli hupaisa kupletti tuosta Väiskin lihatiskistä:

https://www.youtube.com/watch?v=hT-EXt8lhpg

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #34.
Neuvostovirolaisten kiinnostus Suomen televisio-ohjelmiin oli yleisesti tunnettu asia. Noiden lähetysten katseleminen Virossa ei tainnut olla aivan laillista, mutta tuota lakia rikottiin laajalti. Televisio oli tärkeä väline, koska vierailu Suomenlahden pohjoisrannalla oli useimmille virolaisille mahdotonta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

[Katkelma Arvo Salon (mm. Lapualaisooppera) kirjoituksesta RAJA RAILONA AUKEAA Satakunnan Kansassa 17.1.1999]

"KARJALAN PALAUTTAMINEN on yksille toivon, toisille pelon ja kolmansillekin vähintään keskustelun arvoinen asia
... Rajan takana, myös Tarton rauhan rajan, aukeaa laajahko alue sellaista Karjalaa, joka koskaan ei ole kuulunut Suomeen, ei Vanhaan Suomeen, ei edes vanhaan Ruotsiin. Nykyisen rajan taakse taas, siis tämän Moskovan - Pariisin - Etykin rajan, suljetaan moniakin maankappaleita, jotka oikeastaan ja kansainvälisenkin oikeustajun mukaan kuuluvat tai kuuluisivat Suomelle.

Osuvaa ja aiheellista on sen sijaan esittää ja jopa vaatia Tarton rauhan rajojen palauttamista, niin kuin tekee dosentti Martti Siirala ja hänen perässään yhä useampi suomalainen, kuten nykyisin jopa minä. Palauttaa ei pidä "Karjalaa" vaan Suomi.

"Vanha Suomi" ei ilmaantunut tähän tyhjästä eikä turhan takia. Se on historiassamme lähes yhtä tarkka käsite kuin "Uusi Suomi ja sikälikin saman kaltainen, että molemmat voidaan palauttaa. Se tarkoittaa sitä kaakkoisen Suomen aluetta, jonka Ruotsi menetti Venäjälle "isonvihan" ' ja "pikkuvihan".jälkeen eli Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743. Tätä aluetta ei yritettykään liittää saati sulattaa varsinaiseen Venäjään, vaan muodostettiin erityinen kuvernementti, jolle nimitettiin jopa oma kenraalikuvernööri.

Sen hallinnossa, oikeudenkäytössä ja verotuksessa pyrittiin noudattamaan Ruotsin vallan aikaisialakeja. Niin papit kuin muutkin virkamiehet koulutettiin pääosin Turun akatemiassa. Oli siis vain johdonmukaista, että sen "palauttamista" alettiin harkita heti 1809, kun Ruotsi taas oli hävinnyt yhden sodan ja Suomesta muodostettu suuriruhtinaskunta, autonominen, osana Venäjän valtakuntaa mutta ei osana Venäjää. Jo kolmen vuoden päästä Vanha Suomi liitettiin tähän uudempaan yksikköön ja sen asukkaat niihin suomalaisiin, jotka Aleksanteri 1 oli "kohottanut kansakunnaksi kansakuntien joukkoon".

Tässä määritelty Vanha Suomi ei siis koskaan ole kuulunut Venäjään, vaan pahimmillaankin vain siihen Neuvostoliittoon, joka raakaa väkivaltaa käyttäen liitti sen omaisuuksiinsa. Niin kuin muutkin ryöstösaaliinsa, täältäpäin Viron, Latvian ja Liettuan.

Miksi Vanhan Suomen nyt pitäisi kuulua johonkin muuhun maahan kuin Suomeen, kun Neuvostoliiton ovat hylänneet jopa venäläiset? Puhumattakaan virolaisista, latvialaisista ja liettualaisista?

Tarton rauhan rajojen tuolta puolen tuijottavat ylimpinä Petsamo ja Liinahamari, suomalaisten kovertama nikkelikaivos ja suomalaisten Jäämereen rakentama jäätön satama, vähän alempaa Sallan ja Kuusamon itäosat, Paanajärvi... Sallatunturi: joko talvikisoihin 2006? Tuosta Suomenlahdelta Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja jopa Seiskari, Vanhan Suomen kappaleita kaikki. Samalla tavalla kuin nuo vanhat suomalaiset kaupungit, tännempänä Lappeenranta ja Hamina, sinnempää Sortavala. Käkisalmi ja Viipuri. Pitkät peninkulmat Suomenlahden ja Laatokan rantaviivaa, tuhansin hehdoin hiekkaa ja monen monta Laatokan norppaa... Kannaksen ja Laatokan-Karjalan viljavaniot, ne jotka suomalaisella työllä tihkuisivat ruista ja rieskaa paitsi Viipurin, myös ison Pietarin eli Pietari Suuren tarpeisiin ..."

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Savolainen, #35.
Tuo Arvo Salon kirjoitus on vuodelta 1999. Silloin elettiin vielä toiveikasta Jeltsinin aikaa. Kuviteltiin, että tuollaisistakin Suomen itärajan siirtämisen kysymyksistä voitaisiin neuvotella itänaapurin kanssa. Mutta sitten tuli uudenvuodenyö 2000. Valtaan astui muuan Vladimir Putin, josta juuri kukaan ei tiennyt mitään...

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Maailmassa vallitsee vahvemma laki. Historiakin on voittajien kirjoittama. Siksi kai Viipurikin on "vanha venäläinen kaupunki"

Suomalaisilla on kai geeneissä tarve alistua ja kärsiä. Kun vihdoin olisi mahdollisuus olla poliittisesti vahva, tätä mahdollisuutta ei haluta käyttää. "On Suomi köyhä siksi jää", tällä asenteella aivan varmasti.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Matti Villikari, #39.
Suomalaiset ovat tosiaankin luonnostaan varovaisia ja vähäpuheisia. Siitä on etua. Mutta siitä voi myös olla haittaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset