TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Onko Isoviha-filmi russofobiaa?

# Maanantaina 7.11. katselin televisiosta Ylen kanavalta kotimaista elokuvaa Isoviha vuodelta 1939. Tuolloisessa talvisotaa edeltäneessä ilmapiirissäkin se oli liian kovaa kamaa esitettäväksi ja joutui sensuurin kynsiin. Sitä näytettiin kyllä talvisodan aikana ilmeisesti taistelumoraalin vahvistamiseksi, sillä ensiesityspäivä on 17.12.1939. Tuossa elokuvassa kasakka ottaa kaiken irtonaisen, jopa naisen. Repliikeissä on realistista ryssävihaa. Ennen talvisotaa ja taas välirauhan aikana tuo elokuva otettiin siis sensuurin haaviin. Sitä ei sopinut esittää, jottei idän karhua Stalinia suututettaisi perusteellisesti.

   Nyt Putinin kaudella tuo Kalle Kaarnan ohjaama filmi on otettu Suomessa esille käypänä kamana. Se perustuu Jyrki Mikkosen isonvihan  (1700–21) aikaan sijoittuvaan nuortenromaanin Vaeltavan sinitakin alla. Ilmankos Niinistö, nimittäin se Sauli-presidentti eikä puolustusministeri Jussi, varoitteli maanpuolustuskurssin avajaisissa suomalaisia Ylenkin ylenmääräisestä Venäjä-vihapuheesta. Erityisesti jotkut suomalaiset ovat näämmä alkaneet vaatia heti tällä päivämäärällä Suomea Natoon. Mutta kansa on jakautunut kahtia äärilinjoille. Toiset sanovat, että Natoon ei pidä mennä ikinä sitten millään päivämäärällä.

   Ja mikä päivämäärä maanantai 7.11. olikaan? Se on Lokakuun Wallankumouksen Suuri Wuosipäivä. Tarkistin asian Putinin putiikin tiedotusvälineistä. Mutta huomasinkin, ettei tätä päivää enää juurikaan juhlita Moskovassa, niin kuin monet Suomessa yhä luulevat. Lenin on todettu lännen agentiksi, joka hankki Suomelle ja Baltialle itsenäisyyden. Tampereen Lenin-museokin varmaan kohta leimataan russofobiaksi.

   Putin on lokakuun vallankumouksen sijaan ryhtynyt juhlimaan omaa nimipäiväänsä Vladimirin päivää 4.11. Tuhannen vuoden takaisesta historiasta on löydetty joku toinen samanniminen Vladimir Suuri, jolle tilattiin muhkea patsas Moskovan Kremlin liepeille. Noiden pyhien Vladimirien joukossa ei siis ole enää Lenin.

 

USA:n presidentin valitsevat osavaltiot, eivät kansalaiset

# Saapa nähdä, valitseeko Amerikan kansa oligarkkijohtajakseen nykyisen Vladimir Suuren suosikin Donald Trumpin vai ottaako typeryyttään Valkoiseen taloon Kremlin inhokin Hillary Clintonin. Olisihan Kremlin klikin mielestä noloa, jos Usassa valtaa pitäisivät ensin tummaihoiset ja sitten naiset. Kremlhän on raavaiden miesten veljeskunnan hallussa. Bolshevikkikaudella Kremlin vallan kammareihin onnistui kyllä maan tavan mukaan väkivalloin tunkeutumaan muuan gruusialainen Stalin, joka ei sentään ollut mustaihoinen eikä nainen.

   Maanantaipäivän päätteeksi olin Historian Ystäväin Liiton tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Yhdysvaltain presidentinvaaleista.  Keskustelijoina olivat Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori Markku Henriksson, joka heitteli Skype-kysymyksiä Atlantin yli Minnesota yliopiston vierailevalle professorille Juhana Aunesluomalle.

   Saimme kuunnella tosi asiantuntijoiden tosi ajankohtaista puhetta. Eivät hekään kyllä uskaltaneet sanoa varmaksi, minkä nimisen presidentin amerikkalaiset saavat. Itse asiassa ”valitsijamiehinä” ovat osavaltiot, eivät yksityiset kansalaiset. Väärät äänet väärässä osavaltiossa menevät armotta roskikseen, vaikka niitä olisi 49 prosenttia kaikista. Yleisökysymyksille ei siellä Historian Ystäväin piirissä jäänyt aikaa. Yhden ehti sentään esittää emeritus Matti Klinge.

   Keskiviikkona 9.11. olemme kaikki viisaampia Yhdysvaltain osalta. Mutta Kreml pysyy arvaamattsomana.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Miksiköhän muuten USA:ssa on pari osavaltiota, joissa valitaan eri ehdokkaiden valitsijamiehiä äänimäärien suhteessa, kun taas suurin osa osavaltioista hoitaa vaalit tyyliin "winner takes it all"?

Tuntuisi paljon oikeudenmukaisemmalta Amerikan kansan kannalta, että jokainen osavaltio valitsisi vaaleissa valitsijamiehiä aivan äänestystuloksen mukaisesti.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #1.
Olen samaa mieltä, että suora kansanvaali osavaltioista piittaamatta olisi paljon reilumpi ja oikeudenmukaisempi. Nyt voi käydä niin, että eniten kansalaisten ääniä saanut ehdokas jääkin rannalle.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Tuo Yhdysvaltojen presidentinvaalijärjestelmä on todella älytön, mutta sopii hyvin monin eri tavoin omaleimaisen järjettömään ja omahyväiseen maahan.

Mutta kyllä oli aikoinaan järjetön myös suomalainen presidentin valinta valitsijamiehin, ja sen mukanaan tuoma spekulointi jopa mustine hevosineen ja äänten "ostamisineen".
Olen ollut havaitsevani, että vanhaa mallia jotkut jopa kaipaavat takaisin!?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tampereen Lenin-museossa väitetään nykyään, jotta Lenin tykkäsi mustasta makkarasta, ja sen vuoksi antoi Suomelle itsenäisyyden.

Musta makkara on julistettava kansallisherkuksi.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Roponen, #2.
Leninillä oli Suomessa paljon ystäviä ja tukijoita useilta matkoilaan jo vuodesta 1905. Ehkä hän jo tuolloin maistoi Tampereella mustaa makkaraa.

Erityisen tärkeä oli kesä 1917, jolloin hän piileskeli Kerenskiä Helsingissä. Näillä ystävyyssuhteilla oli merkitystä itsenäisyyden myöntämisessä. Tosin tuolloinen ensimmäisen maailmansodasn arvaamaton tilanne taisi painaa vaa'assa vielä enemmän.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Minusta se on yllättävänkin tasapuolisesti asioita käsittelevä elokuva, paitsi lopun isänmaallista paatosta, joka vaikutti lähinnä huvittavalta.

Venäläinen upseeri pyrki innokkaasti suomalaisen papintyttären poksyihin, mutta häntä ei esitetty roistona, eikä raakalaisena, vaan epätoivoisesti romantiikkaa ja seksiä hakevana rassuna, mutta varsin uljaana ja ritarillisena rassukkana.

Venäläissotilaidenkin raakuudet selitettiin suomalaissotilaiden vastaavilla raakuuksilla Venäjänmaalla. Näinhän sotilaat ovat tosiaan perinteisesti käyttäytyneet viholliselta valtaamillaan alueilla.

Ei venäläissotilaiden raakuus sinänsä mitään erikoista ja kummallista ollut, ei myöskään suomalaisten sotilaiden Venäjällä ja muualla suorittamiin raakuuksiin verrattuna, eikä näillä raakuuksilla mielestäni elokuvassa liioitellusti mässäilty, vaan ne tuotiin esiin lähinnä realistisella tavalla.

Lopun isänmaallinen paatos sen sijaan oli kovin huvittava.

Muuten ihan hyvä elokuva.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Arto Vihavainen, #5.
Olen paljossa samaa mieltä. Siksi minua ihmetyttääkin, että elokuva oli kiellettyjen listoilla ennen talvisotaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eikö se pyrkinytkään pintaa syvemmälle ?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Pikkuviha -elokuva olisi varmaan voitu esittää Talvisodankin alla... ja kytkös Leniniin, Katariinaan ja Aleksanteri I:seen, sillä tuossa vaiheessa ensimmäisen kerran Suomea kehoitettiin irrottautumaan Ruotsin yhteydestä (Elisabet)... samaa juoni Katariina Sprengtportenin kanssa ja Aleksanteri lopulta toteutti autonomian. Ei ollut Leninin keksintöä tämä.

Niin ja kytkös USA:n presidentinvaaleihin: Sprengtporten laati Suomelle perustuslakiluonnoksen esimerkkinään Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaki.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Martti Haverinen, #6.
Mielenkiintoisia aspekteja, joita kannattaa miettiä.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Isovihalla on edelleen kolkko kaiku paikallishistoriassa. Mitä siitä jos karoliinit mellastivatkin jossain kaukana Ukrainan aroilla, mutta kyllähän kasakat sen moninkertaisesti kostivat Pohojanmaan asujaimistolle. Ehkä tunnetuin on tositapahtumiin löyhästi perustuva Topeliuksen satu Koivu ja tähti, mutta paljon on pahoja kertomuksia säilynyt kansan parissa.

Ja omatkin juuret noihin pahoihin aikoihin yltävät. Brahestad oli tuolloin autio ja tyhjä, ja kaukainen esiäitikin paossa Ruotsin puolella. Siellä hän tapasi hollantilais- tai mahdollisesti saksalaislähtöisen puusepän, joka kuninkaan telakoilla työskenteli. Kun rauha viimein kovia kokeneelle kansalle ja maalle koitti, palasi tuo pari Raaheen, ja siitä kahdeksan polvea myöhemmin synnyin minäkin maailmaan.

Jos Saksanmaalla vielä rukoillaankin jumalaa armahtamaan ruotsalaisilta, niin yhtä vakaasti elää näillä mailla kasakan kolkko muisto.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

On ilman muuta selvää, että isoviha oli Suomen historian synkimpiä vaiheita. Kun siitä kuitenkin oli kulunut v. 1939 jo yli 200 vuotta, tuntuu erikoiselta, ettei siitä vielä tuolloinkaan voinut puhua avoimesti. Joka tapauksessa tämä elokuva Isoviha joutui sensuurin huostaan jopa ennen talvisotaa. Oltiinko silloin varovaisempia kuin nyt v. 2016? Siltä ainakin näyttää.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Russofobiasta: Eniten venäjää pelkäävät siitä mielin kielin kirjoittavat ja puhuvat, oli realiteetit mitä tahansa, jakaen sen tarjoaman valheen pureksimatta. Jonkinlainen tukholmasyndrooma vaivaa osaa kansastamme tai sitten taustalla ovat taloudelliset / valtapoliittiset (jo historiaa jälkimmäinen) tavoitteet. Russofobiasta kärsii tällä hetkellä äärivasemmiston edustajat vanhasta muististaan sekä uusnatsit / yltiönationalistit, jotka tekevät esim. toivioretkiään "Donetskin tasavaltaan"... ihan läheltäkin näitä havaintoja viimeaikoina.
Venäläisiä, Venäjän kansaa ja venäläistä valtiojärjestelmää ei myöskään pitäisi käsitellä yhtenä monoliittina, vaikka siellä tätä natsionalistista kiihotusta on järjestelmällisesti harjoitettukin jo runsaat 15 vuotta... venäläisiä on moneksi.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Matsti Haverinen, #12.
Äärivasemmalla näyttää olevan jatkuvasi se käsitys, että Venäjä on jotenkin sama kuin Leninin suunnittelema "työväen paratiisi". Sellaista ei onnistunut edes itse Lenin luomaan. Nykyään Venäjän järjestelmää voi parhaiten kuvata sanalla oligarkia: valta, oikeuslaitos, media ja rahat on kahmittu yksiin käsiin.

Venäjä on tietenkin iso maa. Monet venäläiset yrittävät edistää valtakuntansa ihmisoikeuksia, mikä ei kuitenkaan ole helppo tehtävä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset