TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Maailman Radiopäivä 2017: demokraattisin tiedotusväline

  • Timo Uotila kädessään Melbournessa ilmestyvä Suomi Newspaper ja kännykkä, jolla voi kuunnella mm. Australian SBS-radiota.
    Timo Uotila kädessään Melbournessa ilmestyvä Suomi Newspaper ja kännykkä, jolla voi kuunnella mm. Australian SBS-radiota.

# Helmikuun 13. on Maailman Radiopäivä, http://www.diamundialradio.org/ World Radio Day, jollaisia on vietetty Unescon aloitteesta vuodesta 2012. Toivottavasti tämä upea traditio rantautuu vähitellen kunnolla myös Suomeen. Asiasta on kyllä mainittu tällä kertaa ainakin Ylen lähetyksissä.

 

   Radio on demokraattisin kaikista tiedotusvälineistä. Halpaa taskuradiota voi kuunnella jopa henkilö, jolla ei ole varaa kalliimpiin välineisiin. Radiosta saa tietoa ja viihdettä jopa lapsi tai aikuinen, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Radio puhuu ihmiselle kielellä, jota hän ymmärtää.

   Radion teknisessä kehityksessä on viime vuosina nähty vallankumous, jota voi verrata netin sosiaalisen median läpimurtoon. Väritelevisio ja HD-tv ovat radion viimeaikaiseen kehitykseen verrattuna pikku juttuja.

   Kun valmistin 1980-luvulla radio-ohjelmia ulkosuomalaisille, ne lähetettiin valtamerten taakse suunnattuina lyhytaaltolähetyksinä Porin asemalta. Noita Radio Finlandin lähetyksiä saattoi sitten kuunnella jossakin Amerikoissa ja Australiassa, jos ne sattuivat tulemaan esille avaruuskohinan ja auringonpilkkuhäiriöiden joukosta. Noissa Suomen lyhytaaltolähetyksissä välitettiin suomalaista näkökulmaa maailman tapahtumiin.

   Sittemmin muuten Porin asema ja Ylen koko kotimainen jakelutekniikka Digita on uskomattoman pölkkypäisesti myyty ulkomaisille sijoittajakeinottelijoille.

 

Paikallisradiot nykyään ”maailmanradioita”

# Nykyään tietokoneella voi kuunnella läheisten FM-radioiden kaltaisella upealla teknisellä tasolla tuhansia pieniä digi-paikallisradiolähetyksiä kaikkialta maailmasta. Valtiolliset ulkomaanlähetykset ovat menettäneet yksinvaltansa radioavaruudessa samalla tavalla kuin isot paperilehdet ovat kadottaneet monopolinsa uutisten ja mielipiteiden välityksessä.

   Nykyään suomenkielisiä radiolähetyksiä voi kuunnella tietokoneella tai vaikka kännykällä nappikuulokkeet korvissa missä hyvänsä, vaikkapa kävellessä rautatieasemalle tai lounaspöydässä. Lisäksi voi valita kuunteluaikansa itse, koska useiden radioasemien tuotantoon voi tutustua on demand eli silloin kun sopii.

 

   Jos ja kun haluatte tutustua eräisiin ulkomaisiin suomenkielisiin radiolähetyksiin, tässä olisi vihjeitä ja linkkejä: http://www.tunturisusi.com/radiot/

 

   Ulkosuomalaisten radioasemien suomenkielisten lähetysten toimittajat tekevät useimmiten suuriarvoista työtään vapaaehtoisesti ilman palkkaa tai edes kulukorvauksia maksaen vielä kaupallisille radioasemille korvauksen ohjelma-ajastaan. Tästä työstä heille on annettava ylistävät kiitokset.

   Kuuntelin Maailman Radiopäivän aamuna Australian Canberran radioaseman 2XX suomenkielistä lähetytä. Ohjelman toimittajalta Sakari Mattilalta kuulin murheellisen tiedon. Vuosikymmeniä jatkunut suomekielinen lähetys päättyy toukokuussa 2017, koska ohjelmalle ei löytynyt jatkajaa.  Kävin viime vuosituhannella haastateltavana tuolla radioasemalla. Ohjelmaa toimitti silloin jo edesmennyt Reijo Pekkarinen. Onneksi australiansuomalaisilla on vielä jäljellä SBS ja pari kolme paikallisasemaa.

     

Australia maahanmuuttajaradion esikuva

# Näin Maailman Radiopäivänä voimme todeta, että ulkosuomalaisilla radioasemilla on korvaamattoman tärkeä rooli kansalaisten kotouttamisessa uuteen kotimaahansa. Australia on ainoa maa maailmassa, jossa on ymmärretty kunnolla maahanmuuttajien kielillä tapahtuvan radio- ja tv-toiminnan merkitys. Sitä varten on olemassa valtion kustantama Special Broadcasting Service (SBS), jolla on radiossa lähetyksiä yli 70 kielellä, niiden joukossa suomi.

   Tunnen tilanteen, koska olen asunut Australiassa ja avustanut noita lähetyksiä Suomi-raporteillani jo neljännesvuosisadan. Tästä voi tutustua palveluun: www.sbs.com.au/finnish

    Suomi on siis SBS:n yli 70 ohjelmakielen joukossa. Lähetyksen toimittaa Sydneyssä Karl Mattas. Olen avustanut SBS Radiota 1990-luvun alusta alkaen. Tästä voi kuunnella tuoreimman lähetyksen: http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/  

 

# Kehottaisin asioista päättäviä tutustumaan Australian SBS Radion toimintaan. Silloin ymmärrettäisiin, miten tärkeää myös Ylen olisi lähettää ohjelmaa suomen, ruotsin, englannin ja venäjän lisäksi vaikkapa arabiaksi, somaliksi, kurdiksi ja kaikilla tärkeimmillä maahanmuuttajakielillä. Se olisi loistava tapa maahanmuuttajien kotouttamiseksi.

# Venäjänkieliset lähetykset ovat aivan erikoisasemassa. Tunnen tilanteen, koska olin v. 1990 tuottajana panemassa alulle näitä lähetyksiä. Olen hyvin tyytyväinen, että Ylellä on nykyään myös venäjänkieliset tv-uutiset ja hyvät nettisivut. http://yle.fi/uutiset/novosti/

   Venäjänkieliset lähetykset ovat äärimmäisen tärkeitä Suomen venäjänkielisen vähemmistön ja valtavan Venäjänmaan tosiasioista kiinnostuneen yleisön pitämiseksi ajan tasalla ja tietoisina Suomen näkökannoista. Näistä säästäminen on yhtä haitallista "säästämistä" kuin yliopistoista "säästäminen", ja itse asiassa vieläkin haitallisempaa, koska kyseessä ovat Suomelle, EU:n reunavaltiolle, elintärkeät ulko- ja puolustuspolitiikan edut. Tällä hetkellä Suomen ja Venäjän kaaksoiskansalaisten olisi hyvä tuntea Suomen näkökulmat.

   Radion välityksellä voimme myös toivottaa kaikkialle maailmaan hyvää ystävänpäivää Valentine’s Day.

Kuva: Timo Uotila kädessään Melbournessa ilmestyvä Suomi Newspaper ja kännykkä, jolla voi kuunnella mm. Australian SBS-radiota.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Maailman Radiopäivänä saimme taas melkoisen uutisen Ylestä: Television Pressiklubin vetäjä Ruben Stiller on tehnyt tulehtuneesta tilanteesta johtopäätöksensä - ja siirtyy radion puolelle: http://yle.fi/uutiset/3-9457340

Tämäkin tapahtuma liittyy ilmeisesti siihen, että meillä on pääministeri, joka ei siedä demokraattiseen menoon kuuluvaa journalismin vapautta eikä läpivalaise omia ja läheistensä omistuksia eikä ymmärrä ministerien jääviyssääntöjä. Hän on pannut apurinsa Ylessä liikkeelle ja painostaa kriittisiä toimittajia.

Tästäkin asiasta sietäisi keskustella Maailman Radiopäivänä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Maailman Radiopäivänä tosiaan kuuntelin 2XX-radion suomenkielisen ohjelman. Studiossa oli tuttu ääni. Sehän oli paikallisen Suomi-Seuran Sakari Mattila. Odotin tietoja Canberran tulevista tapahtumista ja kokoelman Suomen uutisia. Tulihan niitäkin.

Mutta tuli ennen kaikkea surullinen tieto siitä, että tämä Canberran suomenkieliset lähetykset loppuvat toukokuussa 2017. Ei ollut löydetty ohjelmien jatkajaa. Viime aikoina Suomi-Seura ja luterilaisen kirkon pastori Janne Pekkarinen ovat jakaneet ohjelma-ajan vuoroviikoin. Kolmas viikko kuului ennen helluntailaisille, mutta viime aikoina sen sijaan on soitettu kansainvälistä musiikkia.

On valitettavaa, että Canberran suomenkielinen radiolähetys loppuu. Kävin tuolla asemalla jo 1980-luvulla, jolloin lähetyksiä tekivät jo edesmennyt Reijo Pekkarinen ja hänen vaimonsa Vieno. Onneksi Canberran suomalaisilla ovat jäljellä SBS, 4EB (kannattaa googlata ja kuunnella itselle sopivaan aikaan) – niin ja kaikki Ylen kanavat, joita nykyään voi kuunnella kännykällä ja tietokoneella Australiassa asti.

Toivottavasti vain länsimainen demokraattinen journalistikulttuuri säilyy Ylen käytävillä. Kyllä pääministerin kuuluu vastata myös kiusallisiin kysymyksiin ja jättää journalistit rauhassa toimimaan sananvapauden sääntöjen mukaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kannattaa lukea tämä kannanotto: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214462-paatoimitt......
Kirjoitin siihen tällaisen kommentin:

Hyvä, että tätä tärkeää keskustelua käydään nyt oikein "viralliselta taholta". Tuo päätoimittajien kannanotto sananvapaudesta päätoimittajien sananvapautena tuntuu kovanlaiselta. Ylen suhteen se on suorastaan väärä ja vahingollinen.
Totta kai Nykypäivän toimittaja tietää, minkä puolueen kannalta hänen pitää tarkastella asioita. Jo tehtävään tullessaan hän on ymmärtänyt työnsä luonteen. Ei hänen sovi ryhtyä välittämään johdonmukaisesti Vasemmistoliitdon kantoja. Tietenkin yksittäiskysymyksissä pitää olla liikkumatilaa.

Yle on hyvinkin erilainen tiedotusväline kuin jokin Nykypäivä tai Vihreä Lanka. Siellä pitäisi kaikkien mielipidesuuntausten päästä tasapuolisesti julki. Ylen toimintaa valvoo hallintoneuvosto, jossa kaikki eduskuntapuolueet ovat edustettuina. Ylen ohjelmapolitiikan jodossa on siis eduskunta eli Suomen kansa. Ei silloin ole oikein, että jonkin yhden puolueen taustajoukoista valittu uutispäällikkö ohjailee itsevaltaisesti uutis- ja ajankohtaistoimintaa.

Erityisen sopimatonta on, jos tuo uutispäällikkö tulee pääministerin taustajoukoista. Ylen toimittajein pitäisi nimittäin voida arvostella nimenomaan hallituksen toimintaa, koska se vaikuttaa eniten ihmistn jokapiväiseen elämään.

Oli ehkä harkitsematonta lopettaa Ylen ohjelmaneuvostot, jotka ottivat kaikkien puolueiden äänellä kantaa Ylen radio- ja tv-ohjelmiin.

Ylessä kuuluu noudattaa eduskunnan eli Suomen kansan eikä uutispäällikön sananvapautta. Muuten astelemme Puolan ja Unkarin tiellä jopa kohti turkkilaista järjestelmää.

Käyttäjän KariKallio1 kuva
Kari Kallio

World Radio Day

Kiitos Timo, että nostit Radiopäivän 13.2. esille! Radio on ollut jo pitkään korvaamaton kommunikaatioväline, jonka kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi lukuisat tiedemiehet ovat tehneet merkittävää työtä vuosien saatossa. Sen radioaallot eivät ole kunnioittaneet valtiorajoja vaan sallineet vapaan tiedonkulun ja tuonut sanomansa lukemattomien kuuntelijoiden tietoisuuteen halpojen radiovastaanottimien ansiosta.

Kunnioittakseen ja juhlistaakseen radiota YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on julistanut helmikuun 13. päivän Maailman radiopäiväksi. Vuonna 2011 tehdyn julistuksen myötä UNESCO pyrkii lisäämään tietoisuutta radion yhteiskunnallisesta merkityksestä, edistämään sen käyttöä globaalissa tiedonvälityksessä ja parantamaan radiotoimijoiden välistä verkostoitumista.

Radion ylivertaisuus usein unohtuu helposti rajat ylittävänä mediana. Asia tuli konkreettisesti mieleeni, kun kirjoitin Radiomaailma -lehteen jutun Tuulahdus kotoa -projektista, Furusato No Kaze, joka on Japanin epätoivoinen yritys saada yhteys lyhytaaltoradion avulla Pohjois-Koreaan siepattuihin japanilaisiin. Ohjelma lähettää terveisiä ja viestejä siepattujen perheiltä ja ystäviltä ja siepatuille soitetaan radioitse tuttua japanilaista musiikkia. Arviolta 877 kadonnutta japanilaista on todennäköisesti siepattu Pohjois-Koreaan, mutta vahvistusta asialle ei ole tarkalleen saatu. 17 ihmisen nimet on tiedossa, mutta viittä lukuun ottamatta muita siepattuja ei ole palautettu Japaniin. Japani on arvioinnut, että radio on tässä erikoisessa tilanteessa ehkä ainut mahdollinen tapa yrittää pitää yhteyttä siepattuihin. Tilanne on pysynyt jäätyneenä konfliktina vuosikymmeniä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset