*

TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Paavo Väyrynen koettelee poliitikkoja ja uutisankkureita

# Radio- ja televisiouutisten juontajien naurujänteitä koeteltiin, kun lauantaina 15.7. luettavaksi tuli uutinen siitä, että Paavo Väyrynen asettuu sittenkin presidenttiehdokkaaksi. Hän ei voi edustaa Keskustaa, jonka meppinä hän on europarlamentissa. Keskusta asetti nimittäin jo ajat sitten ”varmuuden vuoksi” ehdokkaakseen Matti Vanhasen.

   Väyrynen ei myöskään halua sattuneesta syystä mennä presidentinvaaleihin oman minipuolueensa Kansalaispuolueen ehdokkaana. Hän haluaa kutoa ympärilleen valitsijaryhmän sauliniinistömäiseen malliin.

   Uutistenlukijoiden nauruhermot olivat kovilla, kun uutisen lopuksi piti vielä kertoa Paavo Väyrysen viesti, että jos Paavo ei jostain käsittämättömästä syystä onnistu pääsemään presidentiksi, hän on valmis tyytymään pääministerin virkaan.

 

# Viime aikoina oli luultu, että Väyrynen olisi siirtymässä kokonaan draamataiteen piiriin. Keminmaan Kesäteatterissa on nimittäin esitetty aikaisemmin Paavon kirjoittama, ohjaama ja näyttelemä Urho ja hänen kisällinsä ja nyt Manu ja minä. Nyt kun Paavo ei pääse ohjailemaan politiikan teatteria, hän keskittyy oikeaan teatteriin. Niin luultiin - mutta se oli väärin luultu.

 

# Mikä tässä Väyrysessä nyt on, että hän aina joutuu hakaukseen toisten poliiikkojen ja usein jopa oman puolueen edustajien kanssa? Voi olla, että kaikki alkoi jo Urho Kekkosen kaudella 1970-luvun lopulla, jolloin Väyrynen hakeutui UKK:n ”kisälliksi” ja onnistui erinäisillä operaatioilla kaappaamaan Keijo Korhoselta ulkoministerin paikan. Nuoren Väyrysen selkärankaan jäi tuntuma, että hän voi erinäisillä kekkosmaisilla konsteilla ja osittain idänpolitiikan keinoin hoitaa lopulta tilanteen kotiin. Mutta Korhonen ei tuota unohtanut.

   Vuoden 1980 Keskustn puheenjohtajavaalissa Väyrynen löi äänestyksessä Johannes Virolaisen. Tuo tapahtuma ajoi Keskustan pieneen linjariitaan. Väyrysen asema vaikeutui pian myös, koska Kekkonen vetäyi syrjään.

 

# Ennen 1987 eduskuntavaaleja Väyrysellä oli uutena keinona takataskussaan ”kassakaappisopimus” hallituksesta Kokoomuksen ja Rkp:n kesken. Se olisi itse asiassa merkinnyt sitä, että Suomi olisi siirtynyt Ruotsin malliseen ”blokkivaalijärjestelmään”, jonka mukaisesti vaaleihin mennään hallitusblokkeina.

   Mutta hallitusblokkien kuuluisi olla äänestäjien tiedossa ennen vaaleja. Se ei kuitenkaan onnistunut Suomessa, jossa presidentillä oli noina asikoina mahdollisuus säädellä mielensä mukaan hallituksen muodostamista. Niinpä Mauno Koivisto määräsi ”manuaalisesti” Keskustan ja Paavo Väyrysen oppoitioon. Ja Suomessa jatkettiin ”sekametelisoppahallituskulttuuria”, josta ei muuten ole päästy vieläkään sivistyneiden demokratioiden linjoille.

   Vuoden 1994 presidetinvaaleissa Väyrynen sai kokea karvaasti Keijo Korhosen kostoiskun 1970-luvun tapahtumista. Korhonen meni väen väkisin pesidenttiehdokkaaksi ja hajotti Keskustan äänisaaliin, niin että Väyrynen ei selvinnyt toiselle kierrokselle Martti Ahtisaarta vastaan.

 

# Paavo Väyrysellä on siis paljonlaisesti traumaattisia kokemuksia politiikasta myös oman puolueensa osalta. Ei siis mikään ihme, että hän on perustanut Keskustan oheen ihan oman puolueen ja toimii siis kahden puolueen ja vielä yhden presidentinvaaliliiton nimissä. Siinä on muilla poliitikoilla ja uutistenlukijoilla kestämistä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Kiitos kevennyksestä. Välillä nauru tekee hyvää.

vakavasti:
Itse kannatan VÄyrystä kaikkein vähiten, koska hän on Suomen itsenäisyyden pahin vihollinen, umpivenäläismielinen. Hänhän on julkisesti venäläismielisten presidenttiehdokas, mikä esim. täällä paistaa silmään heti, yhden asian ehdokas:
https://www.facebook.com/groups/1664063267193818/?...

Hän on muka jotain tietävinään Venäjästä, mutta en tiedä hänen kertaakaan sanoneen hyvää sanaa Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista tai osoittaneen niitä kohtaan mitään rakentavaa kiinnostusta, ei tietenkään, tiedämmehän kuinka suuresti hän "kannatti" Viron ja muidenkin itsenäisyyttä...
Saahan sitä olla venäläismielinen, mutta ei mihin hintaan hyvänsä.

Lähetin myös hänelle ja avustajilleen nootin siitä, että Euroopan unioni yhdessä Venäjän kanssa tappaa Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat, kuten jokaiselle mepille. Muutama parlamentaarikkomme on jo vastannut, ei tietenkään tarvitse kysyä, onko Väyrynen avustajineen... ... ...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Esa-Jussi Salminen, #1.
Olen huomannut saman seikan Väyrysessä. Hän todellakin käyttää jatkuvasti eräänlaista Venäjä-korttia jonkinlaisena muistumana YYA-ajoilta. Myös Väyrysen EU-vastaisuus on niin ehdotonta, että hirvittää.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuoreessa blgissaan Paavo Väyrynen esittää mielenkiintoisia näkökohtia;
http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2401...

On erinomaista, että "Manu ja minä" -näytelmä lähtee uudelle esityskierrokselle. Väyrysellä on mielenkiintoisia näkökohtia. Koivisto ja Sorsa taisivat olla demareissa samanlainen taistelupari kuin Väyrynen ja Korhonen keskustalaisissa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Paavo Väyrysen näytelmässä on kuulemma myös mielenkiintoista taustatietoa monista presidentinvaaleista. ”Manu ja minä” kertoo myös siitä, millaisella poliittisella ja mediapelillä vuosien 1988, 1994 ja 2012 presidentinvaalit ratkaistiin, kirjoittaa Väyrynen.

Suomen lähihistoriaa voidaan tarkastella kovin monista näkökulmista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset