SOS-hallitus on Suomen poliittisen ”kulttuurin” tuote
# Euroopan Unionin maissa järjestetään ns. vapaita vaaleja. Ellei järjestettäisi, ei EU-jäsenyyden ehtoja olisi ymmärtääkseni täytetty. Mutta kun vertailee vaikkapa vain EU-maiden vaalitapoja, joutuu lievää suuremman hämmennyksen valtaan.
Monissa maissa on erilaisia äänikynnyksiä, jotka estävät puoluekentän sirpaloitumista. Käytössä on myös brittiläismallisia enemmistövaaleja, mikä tarkoittaa käytännössä vaalialueille 50 prosentin ”äänikynnystä”. Jossakin on käytössä äänestyspakko sakon uhalla. Kaikki nuo äärimmäisen erilaiset järjestelmät ovat kuitenkin ns. vapaita vaaleja, jos vain vaaleihin osallistuminen ja ääntenlaskenta toimitetaan reilusti ja rehellisesti.
Suuremmat puolueet jyräävät
# Suomessa puolueet saavat jollakin tavalla äänimäärien perusteella suhteellisen osuuden eduskuntapaikoista. Meillä ei ole varsinaista äänikynnystä, mutta väkimääriltään pienimmissä vaalipiireissä käytännön äänikynnys on paljon korkeampi kuin väestöltään suurimmissa vaalipiireissä.
Suurimmat puolueet saavat enemmän kansanedustajia kuin niiden ääniosuus edellyttäisi, pienimmät taas vähemmän, kaikkein pienimmät jäävät ilman edustajia, vaikka saisivatkin äänistä yli 0,5 prosenttia, jonka kuuluisi matemaattisesti antaa yhden kansanedustajan paikan.
Blokkivaalit antavat äänestäjille kuluttajansuojan
# Suomen vaalijärjestelmä tuottaa eduskuntaan melkoisen määrän puolueita, joista pienimmät ovat hyvinkin vähäväkisiä. Tällainen sirpaleinen puoluekenttä pakottaa puolueet hallitusyhteistyöhön.
Suomen vaalitapa ja sirpaleinen puoluekenttä edellyttäisivät ilman muuta blokkivaaleja Ruotsin ja läntisen Euroopan sivistyneiden demokratioiden malliin. Se tarkoittaa sitä, että puolueet kertoisivat ennen vaaleja, minkä toisten puolueiden kanssa ne ovat valmiit vaalien jälkeen hallitusyhteistyöhön. Kun näin ei tehdä, äänestäjät jäävät ilman kuluttajansuojaa. He eivät tiedä, millaisen hallituksen taakse heidän äänensä menee.
Suomen hallitukset muodostetaan vasta vaalien jälkeen puoluejohtajien ”pitkien puukkojen öinä” tekemien kabinettisopimusten perusteella. Tuloksena on sitten sellaisia ”sekametelisoppahallituksia”, jollaisista olemme saaneet ”nauttia” viime vuodet.
Suomen olisi päästävä viipymättä eroon ”sekametelisoppahallituskulttuurista”. Muuten tilanne ei tervehdy tässä maassa. Joudumme jatkuvasti tyytymään sellaisiin monstereihin kuin tämä nykyinen SOS-hallitus.
Tai Eu-vostoliitto ja sen ”mallioppilaat” jotka täyttää kaikki mitä vaaditaan.
Meni syteen tai saveen.
Keskisuomalainen
18.10.2017
Tutkimus: Kuntaliitokset eivät tuoneetkaan säästöjä !
-Vuoden 2009 alussa Suomessa tapahtuneiden kuntaliitosten yksi tavoite, säästöjen syntyminen, ei ole VATTin tutkimuksen mukaan toteutunut.
Eikä tuo SOTE:kaan.
Ilmoita asiaton viesti
Marja-Liisa Kalkela, #1.
Kuntauudistus ja sote ovat tyypillisiä esimerkkejä ”uudistuksista”, jotka ovat sekametelisoppahallituspuolueiden välisiä kompromisseja, jotka menevät metsään.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän Suomi noudata Euroopanneuvoston ihmisoikeussopimustakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aimo Remes, #9.
Minusta olisi tärkeää, että Suomi noudattaisi kaikkia sopimuksia. Onhan Suomi maailman vakain, vähiten korruptoitunut ja sananvapauden mallimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sivistyneitä demokratioita, onko niitä missään muualla kuin Ruotsissa ja Iso-Britanniassa? Toisessa bloggien rajat natisevat populistien vuoksi, toisessa ikivanha, jäykkä ja… no, ei välttämättä niin demokraattinen vaalitapa pitää blogit pystyssä, vaikka kuvioita on viime vuosina sotkenutkin ”kolmas pyörä”
Jokseenkin kaikkialla muualla taas… vanhat blogit ryskyvät ja puolueet muodostavat mitä ihmeellisimpiä liittoumia VAALIEN JÄLKEEN saadakseen enemmistöhallituksen kasaan. Yleensä syynä on jokin populistinen, rasistinen tai muuten vain ei hallituskelpoinen (kuten Saksassa entisten kommunistien perinnepuolue) puolue.
Enpä tiedä saako Suomessakaan bloggeja mitenkään muodostettua. Vasemmisto on aivan liian heikko ja keskusta liian vahva moiseen. Eikä se kauan odotettu ja toivottu kepun auringonlaskukaan taida auttaa. Myös demareiden aurinko laskee, ja meilläkin on oma populistisrajakkipuolueemme. Sekä vihreät, joka ei tiedä ollakko vaiko eikö olla vasemmalla, oikealla tai ihan missä vain, mutta ei kuitenkaan hallituksessa täyttä vaalikautta.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle on muodostunut sama mielikuva. Saksassa ei ole enää kiinteitä blokkeja, Ranskassa pakka meni kokonaan uusiksi, Hollannissakin taidettiin alkaa vaalien jälkeen selvittämään mahdollisia hallitusyhdistelmiä.
Nyt Itävallassa (ainakin saksankielisen lehdistön perusteella) näytään pitävän mahdollisena kaikkia kolmea suurten puolueiden kaksittain otettua kombinaatiota. Vaikka ÖVP + FPÖ näyttääkin todennäköisimmältä, niin jopa Kurzin pudottamista liittokanslerin paikaltakin pidetään mahdollisena. Ts. hallitus olisikin SD + FPÖ.
Joten demokratiakin voi etsiä toimintatapoihin erilaisia variaatioita. Nimenomaan blokkiajattelu näyttää nyt vanhalta tavalta (ei välttämättä huono). Sen etuna on, että blokin suurin puolue käytännössä määrää, miten toimitaan. Tämä on tietenkin tehokasta. Blokiton ajattelu taas lähtee siitä, että etsitään parhaiten yhteistyöhön luottava kokoonpano. Silloin joudutaan kyllä sovittelemaan koko ajan, joten sen riskinä on tietenkin tehottomuus.
Ilmoita asiaton viesti
Juho Joensuu, #4.
Saksan demarien vaalikatastrofi johtui juuri siitä, että he olivat erehtyneet hallitukseen kristillisdemokraattien kanssa.
Populistirasistinen puolue voidaan jättää paitsioon niin kuin Ruotsissa. Itävallassa se mahdollistaisi Kurzin puolueelle tilaisuuden muodostaa yhden puolueen hallituksen.
Mahdollisuuksia on, jos käyttää mielikuvitusta.
Ilmoita asiaton viesti
No, minkä piikkiin sitten Ranskan ja Hollannin katastrofit pistetään? Niitä nyt ei ainakaan suoraan voi laittaa kristillisdemokraattien tai muiden EPP ryhmän sisarpuolueiden syyksi.
Itävallan sosialidemokraatithan pärjäsivät varsin hyvin. Muut vain pärjäsivät vielä paremmin…
SD:n jättäminen paitsioon Ruotsissa oli ehkä perusteltua. Toisaalta nimenomaan moderata näyttää ottavan takkiinsa pahasti. Ei vähemmistöhallituksenkaan tie kovin ruusuinen ole, jos pystyssä pysyminen on lähinnä kiinni siitä, että hallituksella ja osalla oppositiota on yhteinen vihollinen.
Paavo Lipposen aikaan SDP:stä tuli ylimielinen kaikkia muita kohtaan. Ehkä siinä oli kuvitelma marssia Gerhard Schröderin vanavedessä Euroopan hallitsijaksi. Nöyrtyminen on kova paikka, kun takana on loistava tulevaisuus… Joten edelleenkin tuntuu olevan se asenneongelma, että Suomen johtajuus kuuluu itseoikeutetusti SDP:lle.
Ilmoita asiaton viesti
Juho Joensuu, #11.
Ranskassa en näe mitään katastrofia – paitsi Le Penille. Kansa alkoi kyllästyä demarien saamattomuuteen ja valitsi tuoreen tyypin Macronin, joka ei ollut vielä ehtinyt ryvettyä. Sama oli meno Itävallassa.
Lipposen ”sateenkaarihallitus” oli varsinainen ”sekametelisoppaministeristö”. Oli täysin pölkkypäistä ottaa Kokoomus ja Vasemmistoliitto samaan hallitukseen. Karainen teki saman virheen.
Ilmoita asiaton viesti
Kari Haapakangas, #2.
Suomessa on harvinaisen suuri ex-Maalaisliitto eli Keskusta, joka voisi ennen vaaleja tehdä blokin myös vasemmiston kanssa. Mutta Sipilä valitsi Kokoomuksen, josta hän on oikeastaan ajanut oikealta ohi.
Maahanmuuttorasistiset puolueet voitaisiin jättää blokkien ulkopuolelle niin kuin Ruotsissa, jossa eletään niin kuin Sverigedemokraterna-puoluetta ei olisi olemassakaan.
Vihreät on nykyään aivan selvä vasemmistopuolue.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on. Eikä meillä lähde kulumallakaan ykskään ministeri tai kansanedustaja eduskunnasta teki mitä rötöstä tahansa. Kansa valitsee silti ne uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Marja-Liisa Kalkela, #3.
Suomessa viisi ministeriä jäi hallitukseen vaikka puolue katosi alta.
Ministerit ovat joskus jopa eronneet – jos sattuvat olemaan naisia. Mieleen tulevat Arja Alho, Anneli Jäätteenmäki jne.
Ilmoita asiaton viesti