Mikä loi Sauli Niinistön ”pohjoiskorealaisen” suosion?
# Muistamme, miten suvereenisti Paavo Lipponen otti pääministerin paikan v:n 1995 vaaleissa, jolloin Sdp sai 63 kansanedustajaa eli enemmän kuin miesmuistiin. Lipponen ryhtyi hallitsemaan kuin ison talon isäntä yhdessä Kokoomuksen kanssa. Hän sai pian valtiovarainministerikseen Sauli Niinistön (Kok.).
Demariäänestäjät eivät ilmeisesti lainkaan pitäneet tuosta hallituskoalitiosta. Niinpä Sdp:n paikkaluku putosi v. 1999 peräti 51:een. Puolue oli kuin ihmeen voimalla kuitenkin yhä juuri ja juuri eduskunnan suurin. Lipponen jatkoi vielä neljä vuotta hallitsemista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ajoi monien mielestä Kokoomuksesta oikealta ohi. Niinpä v:n 2003 vaaleissa Keskustasta tuli suurin puolue, joka otti pääministerin paikan. Lipposen suuruuden aika oli lopullisesti ohi.
Lipposen olisi ilmeisesti kannattanut ottaa hallituskumppanikseen Keskusta, joka on demareille luontevampaa seuraa kuin oikeistolaisempi Kokoomus. Lipposella on kuitenkin ollut kaiken matkaa jonkinlainen ”kepukammo”.
Lipposen paluu ei onnistunut
# Lipponen yritti paluuta v:n 2012 presidentinvaaleissa, mutta koki karmean tappion ja jäi peräti viidenneksi. Sen sijaan Sauli Niinistöstä tuli presidentti, kun hän oli toisella kierroksella voittanut Vihreiden Pekka Haaviston selvästi mutta ei ylivoimaisesti.
Olen usein miettinyt, miksi Lipposen ja Niinistön urat saivat näin peräti erilaisen suunnan. Kummallakin on myös eduskunnan puhemiehen kausi takanaan, Lipposella 2003-2007 ja Niinistöllä 2007-2011.
Niinistö muistetaan kamreerimaisena ja hyvinkin pikkutarkkana – etten sanoisi pikkumaisena – valtiovarainministerinä. Myös eduskunnan puhemiehenä hän joutui eräitä kertoja napit vastakkain kansanedustajien kanssa. Miksi hänet kuitenkin valittiin kiistattomalla enemmistöllä presidentiksi? Ja miksi hän on nyt uusien vaalien edellä murskaavan, suorastaan ”pohjoiskorealaismallisen” ylivoimainen?
Mikä loi Sauli Niinistön supersuosion?
# Johtuuko Sauli Niinistön suosio siitä, että hän on pitänyt useitakin järisyttäviä puheita yritysjohtajien ökyilyä ja rohmuilua vastaan ja alentanut jopa omia palkkioitaan? Vetoavatko nämä puheet kansaan, vaikka Kokoomus tiedetään talouseliitin puolueeksi? Miksi muuten Lipponen ei keksinyt pitää tuollaisia puheita rikkaiden keplottelua vastaan?
Vai muistetaanko Sauli Niinistön pelastautuminen puuhun kiipeämällä Thaimaan tsunamionnettomuudessa tapaninpäivänä 2004? Ja miten vaikuttaa presidentin ja kirjailija Jenni Haukion runollinen aviosuhde? Mutta onhan Lipposellakin viisas ja viehättävä puoliso. Ehkä hän ei ole ymmärtänyt kuunnella Päivi-vaimonsa ohjeita?
Kertokaa, miksi pitkäaikaisella vuosien 2003-2010 pääministerillä Matti Vanhasella ei ole presidentinvaaleissa juuri minkäänlaista kannatusta. Haluaisin myös kuulla, miksi Nils Torvaldsilla (Rkp) on vain yhden prosentin gallupkannatus, vaikka hän on ainoa Nato-jäsenyyden kannattaja ehdokkaiden joukossa. Ja kuitenkin noita ”natottajia” on kyselyjen mukaan sentään 20 prosenttia suomalaisista.
Mikä ihme on nostanut Sauli Niinistön suosion näin uskomattomiin korkeuksiin? Onkohan se se pr-toimistojen luoma ”työväen presidentin” maine? Vai onko hän onnistunut ottamaan omakseen Suomi-100-brändin?
Mikä sitten tuhosi Lipposen imagon? Sekö, että hän erehtyi ”herrojen kanssa marjaan”?
Ja vielä: miten ihmeessä demarien Tarja Halonen pystyi lyömään Sauli Niinistön niinkin myöhään kuin v:n 2006 presidentinvaaleissa?
Kansa haluaa presidentin, joka vakuuttaa sille, ettei Suomen ja suomalaisten turvallisuutta uhkaa mikään. Lisää ääniä tuo se, että Niinistöille on tulossa perheenlisäystä. Surkuhupaisaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistö saanee ääniä sekä natomyönteisiltä että natovastaisilta.
Perheenlisäyksestäkin ollaan monta mieltä, toiset tykkää toiset ei.
Surkuhupaisaa on että ihmiset eivät äänestä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä loi Sauli Niinistön ’pohjoiskorealaisen’ suosion?”
– Kyllähän Kim Jong-un nauraa kahdeksankymmenen prosentin valtionpäämiehelle tämän kyseenalaistetun aseman vuoksi: miksi niskuroivaa viidennestä ei ole jo heitetty tyrmään tai peräti krokotiileille?
Niinistön suosiota selittää pitkä suomalainen perinne, joka tukee oikeamielisenä pidettyä hallitsijaa ketkuiksi uskottujen ministerien ja kansanedustajien vastapainona. Toinen syy on suhteellisen kriittinen kansainvälispoliittinen tilanne, joka täysin inhimillisesti saa yhteisön ryhmittymään johtajansa ympärille. Kolmas tekijä on yhdistelmä Suomi 100 -vuoden tarjoamasta 12 kuukauden mainoskampanjasta, lähestyvästä perheenlisäyksestä Mäntyniemen pariskunnalle sekä Niinistön mediataidoista yleensä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo Kokko, #3.
Hyväksyn kaikki esitämäsi tekijät, mutta siltikin 80 prosentin kannatus tuntuu uskomattomalta. Jotain merkillistä tässä tilanteessa on.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Virtanen, #1.
Miten voi olla mahdollista saada sekä Nato-myönteisten että Nato-kielteisten äänet – sekä oikeiston ja vasemmiston, sekä liberaalien ja konservatiivien äänet? Se onnistuisi, jos ei olisi muita ehdokkaita. Mutta kun on. En ainakaan minä pysty ymmärtämään tätä ilmiötä. Vai onko galluplaitteissa jotain epäilyttävää?
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys on hyvä.
Voisin uskoa että eri ihmiset tekevät äänestyspäätöksen eri näkökohdista.
Summapeliä?
Ilmoita asiaton viesti
Kuvat siitä, kuinka Putinin kanssa käyskennellään kesäisessä maisemassa ja molemmat hymyilevät aurinkoisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Roponen, #5.
Presidentti Niinistö voi tosiaan rehvastella sillä, että hän on tavannut hiljattain sekä Putinin että Trumpin ja on hyvä kaveri kummankin kanssa. Kuitenkin monet Naton jäsenyyden kannattajat ovat kirjoittaneet tukuittain vihaisia kolumneja siitä, miten presidentti ei ymmärrä Suomen puolustustarpeita. Miksi se ei näy galluptuloksissa?
Ilmoita asiaton viesti
”Kuitenkin monet Naton jäsenyyden kannattajat ovat kirjoittaneet tukuittain vihaisia kolumneja siitä, miten presidentti ei ymmärrä Suomen puolustustarpeita. Miksi se ei näy galluptuloksissa?”
—————————————————————-
On lievä odotus että presidentti Niinistö fuskaa pelissään osin (hän ei ole ihan täysin naiivi ja pelikokemusta politiikasta on vuosikymmeniä). Paljastaa kannattavansa NATOa vasta kun hänelle on tullut ylivoimainen äänisaalis presidentinvaaleissa. Kannatti käsittääkseni ennenkin eli jokin olisi muuttunut mikä toki on mahdollista, mutta on toinenkin mahdollisuus. Tutkimusten mukaan kansa alkaa kannattamaan NATOa (lammasmaisesti toki vaihtaen heti kantaansa auktoriteetin kannattaessa, mutta höpsöähän on kansansuosion muodostumisen syyt yleensäkin…) mikäli vain ylin johto näin esittää.
Mitä muita vaihtoehtoja muka olisi esim. NATO-kannattajilla (joille pääasia olisi tuo… onhan Niinistön hyväksi monia muitakin pointteja). Kuka RKP:n edustajaa pelkästään NATOn syystä äänestäisi (hyvin harvat)?
Ilmoita asiaton viesti
Rami Ovaskainen, #12.
Voi tosiaankin olla, että Niinistö ei kerro kannattavansa Nato-jäsenyyttä, koska tuolla ajatuksella on vain vajaan neljänneksen kannatus äänestäjien piirissä. Toisaalta, jos hän on vankka Naton kannattaja, kai hän olisi jo liittänyt Suomen Natoon kuuden vallassaolovuotensa kuluessa.
Ihmettelen kyllä, miksi vankat Naton kannattajat eivät gallupeissa kerro äänestävänsä Torvaldsia, on jo kertonut olevansa Naton kannalla.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdyn ed. mainittuihin arvioihin. Siinäpä ne tuli aikas kattavasti. Tosin kääntöpuoli ja Sauli Niinistön keplottelut sekä kyseenalaiset toimet jäivät täysin huomiotta. Ja 80% ilmaa on vähintään 50%, ellei enemmän. Kannattajakortitkinhan saatiin kasaan varsin vaatimattomalla keruutuloksella. Karkeasti vain noin 2 allekirjoitusta per kerääjä ja niistäkin suurin osa kokoomuspiireistä/tutun tutulta. Kannattajakortteihin Sauli sai myös mitä todennäköisimmin paljon sellaistenkin ei-kokoomuslaisten nimmareita jotka eivät takuulla olisi kyseiseen paperiin puumerkkiään laittaneet, jos vain olisivat ennalta tienneet etukäteen Ninistön törkeän puuttumisen persujen puoluejohtajavalintoihin ja Turun terrori-puukkoiskua tulevassa (Niinistön ”rajat auki kaikille” politiikka ja suoranainen kansan hädän vähättely sekä vaientamisyritys/hyssyttely-yritys iskun jälkeen). Itse ihmettelen eniten kumminkin juuri tuota natokielteisten Niinistöintoa. Saulihan ajaa meitä todellisuudessa sammutetuin lyhdyin Natoon, vaikkakin hyvinkin avoimesti, jos vain uskoo sen mitä näkee eikä ”arvojohtajamme” korupuheita ja ulkokultaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Rami Ovaskainen, #13.
Voi tietenkin olla, että tässä Suomeen on rantautunut ranskalasimallinen ”macronismi”. Siis kansa kyllästyy ”vanhoihin puolueisiin” ja alkaa kannattaa yhtä ja samaa henkilöä. Mutta Niinistöhön ei ole mikään ”uusi persoonallisuus”. Siksi tätä ilmiötä on vaikea ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Niinistö suosion salaisuus taitaa olla suurelta osin kilpailijoiden heikkous. Niinistö on tietysti hoitanut hommansa hyvin ja pärjäisi todennäköisesti kovassakin kisassa, mutta tässä kisassa ei ole yhtään varteenotettavaa vastustajaa. Ei selityksiä tarvitse eikä kannata etsiä mistään median rakastamista mutta presidentin tehtävän kannalta toisarvoisista asioista, kuten isäksi tulemisesta. Sen sijaan presidentin tehtävien ydinalueeseen kuuluvat tapaamiset Xi Jinpingin, Putinin ja Trumpin kanssa varmasti painavat ja syystäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Aalto, #16.
Saattaa olla, että eräät Niinistön haastajat eivät ole täysin tilanteen tasalla. Mutta onhan joukossa vuosina 2003-2010 pääministerin tehtäviä hoitanut Matti Vanhanen ja v:n 2012 vaaleissa Niinistölle jonkinlaisena haastajana esiintynyt Pekka Haavisto. Joukossa on myös terävänlaisia keskustelijoita. En siis oikein pysty uskomaan, että pelkästään kilpailijoiden heikkous selittäisi tämän oudon tilanteen.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Haavisto pukeutuu ja käyttäytyy hyvin eikä puhu pöljyyksiä, mutta jää silti politiikan kevytsarjalaiseksi. Matti Vanhanen taas onnistuu siinä pöljyyksien puhumisessa kiusallisen hyvin, vaikka pääministerin pestiä hoitikin. Muilla haastajilla taas ei ole oikeastaan lainkaan sellaisia meriittejä, joita presidentin tehtäviin hakijalta odottaisi.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että ei pelkkä haastajien heikkous Niinistön suosiota selitä. Kyllä pätevästä tehtävän hoidosta kertovat näytöt painavat vähintään saman verran. Jos joku yksittäinen tapahtuma pitäisi nostaa esille, niin sellainen olisi varmaan tuo Xi Jinpingin vierailu. Hänen ominaispainonsa kun on hyvinkin sama kuin Trumpin ja Putinin yhteensä.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Aalto, #18.
Olen samaa mieltä siitä, että presidentti Niinistö on hoitanut taitavasti diplomatiaa suurvaltajohtajien kanssa.
Häntä on kuitenkin arvosteltu Nato-jäsenyyden kannattajien suunnalta ja liiallisesta Kremlin kuuntelusta mm. US Puheenvuoroissa. Miksi tämä arvostelu ei näy gallupluvuissa?
Miksi eivät edes Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton äänestäjät kannata omaa ehdokastaan?
Jotain aivan poikkeuksellista tässä tilanteessa on.
Ilmoita asiaton viesti
Olit valmis allekirjoittamaan näkemykseni Niinistön suosiosta (kts. aikaisemmat kommentit), mutta pidit 80 prosentin kannatusta kuitenkin ylisuurena. Mitä kannatusosuutta pitäisit tässä tilanteessa ymmärrettävänä, siis kuinka paljon Niinistön lukemissa on selittämätöntä ”kuplaa”?
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo Kokko, #20.
Eihän meillä kai koskaan kukaan presidenttiehdokas ole saanut noin korkeita galluplukuja. Yhtenä selityksenä voi olla se, että kansalaiset eivät olleet vielä ehtineet saada kunnolla tietoa siitä, millaisia muita ehdokkaita oli ilmoittautunut.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä olen hiukan optimisti, mutta eivät äänestäjät tee päätöksiään yhden asian perusteella eivätkä ota kaikkia esitettyjä arvosteluja aivan todesta, vaikka niiden esittäjät niin toivovatkin. Tämän lisäksi äänestäjät eivät suinkaan ole sidoksissa siihen puolueeseen, jota ovat eduskuntavaaleissa äänestäneet ja ilmoittaneet gallupeissa kannattavansa. Noiden gallup -kannatusten painoarvoa vähentää vielä sekin, että vain runsaat puolet vastaajista ilmoittaa puoluekantansa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Aalto, #21.
Oli miten oli, Sauli Niinistön gallupluvut ovat aivan poikkeuksellisen korkeat. Minusta nämä vaalit eivät ole niin erilaiset kuin ennen, joten en voi ymmärtää tuollaista ylivoimaa. Tämä ei lainkaan tarkoita sitä, että istuva presidentti ei minunkin mielestäni olisi onnistunut tehtävässään hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ylivoima on tietysti poikkeuksellinen. Luvut luultavasti olisivat toiset, jos kilpailussa olisi mukana muitakin ykkösketjun poliitikkoja kuten esimerkiksi Olli Rehn ja Erkki Liikanen. Selitys kiinnostuksen puutteeseen saattaa löytyä presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Vahvaa ehdokasta vastaan ei haluta lähteä kilpailemaan ja häviön riskiä ottamaan, kun tarjolla ei ole riittävän suurta palkintoa riittävän vaikutusvaltaisen tehtävän muodossa. Nythän on toteutunut se Paasikivan tuhahdus, että ”En minä siihen hommaan rupea. Huono palkka, kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi. Siinä kaikki”
Ilmoita asiaton viesti
Tuplan poisto.
Ilmoita asiaton viesti