*

TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Suomen historian onnenpotkut alkoivat 7.7.1807

# Suomen historia on sarja onnenpotkuja, joiden ansiosta olemme selvinneet maailman myrskyistä kuiville ja nousseet jopa maailman todella harvojen demokraattisten ”hyvinvointivaltioiden” joukkoon.

   Suomi tavallaan syntyi päivämäärällä 070707 eli heinäkuun 7. päivänä 1807, jolloin Napoleon Tilsitin kaupungissa nykyisellä Kaliningradin alueella pyysi, että Venäjän tsaari Aleksanteri I pakottaisi Ruotsin mannermaansulkemukseen. Lahjaksi Venäjä saisi itäisen Ruotsin eli Suomen.

   Sillä päätöksellä Suomesta muodostui eräänlainen valtioalkio, jonka asema vahvistettiin sodan jälkeen Porvoossa 1809. Oli onnenpotku, että Suomesta muodostettiin eräänlainen Venäjän ”osavaltio”, jonka perustuslait ja kulttuuri säilyivät ruotsalaisina.

   Seuraava onnenpotku tuli 1860-luvulla, jolloin Suomi ”suomettuneella idänpolitiikallaan” hankki tsaari Aleksanteri II:n suosion ja luottamuksen. Sen seurauksena Suomi sai ryhtyä hoitelemaan omia asioitaan valtiopäiväpäätösten pohjalta. Suomi sai jopa oman rahan ja postimerkit. Tuosta kiitokseksi Aleksanteri II:n patsas seisoo yhä valtakunnan ykköspaikalla Senaatintorilla.

   Tuon patsaan nähdessään puolalaiset hätkähtävät ja saavat shokin. Heiltä tuo samainen tsaari, ”Varsovan pyöveli”, vei itsehallinnon rippeetkin. Puolalaiset eivät ymmärtäneet, että ”suomettuminen” on pätevä taktiikka idän yksinvaltiaiden kanssa asioidessa.

   Suomen seuraava onnenpotku oli eduskuntauudistus 1906, joka tuotti suomalaisille naisille ja myös miesten enemmistölle äänioikeuden ja jopa oikeuden tulla valituksi kansanedustajaksi. On käsittämätöntä, että tuollainen järjestelmä saatiin aikaan rutivanhoillisessa Venäjän valtakunnassa.

   Onnenpotkut jatkuivat sitten v. 1917, jolloin suomalaiset ymmärsivät piilottaa ja hyysätä vallankumouksellista nimeltä Lenin Suomessa koko kesän. Syksyllä Lenin sitten matkusti Pietariin ja sai aikaan vallankaappauksen. Kiitollisena hän myönsi Suomelle itsenäisyyden 31.12.1917.

   Suomen onnenpotkut jatkuivat edelleen. Taistelimme toisessa maailmansodassa ensin Stalinia ja Hitleriä, sitten Stalinia ja lopulta Hitleriä vastaan. Siitä huolimatta Suomea ei koskaan miehitetty eikä meistä tullut Moskovalle kokonaan alistettua itäblokin valtiota, vaan saatoimme yhä jatkaa ruotsalaismallista demokratiaa ja kohota ennen pitkää maailman harvojen jonkinlaisten ”hyvinvointivaltioiden” joukkoon.

  Tuo kehitys alkoi siis itse asiassa 7.7.1807. Ryhtykäämme viettämään kansallispäivää valoisan kesän aikaan ja jättäkäämme nämä kaamosajan pönöttävät tv-kättelyseremoniat vähemmälle.

   Vai voisimmeko viettää "siunatun suomettumisen" päivää YYA-sopimuksen muistoksi joskus huhtikuussa?

   Vai olisiko sittenkin onnellisinta, jos voisimme viettää yhtenä Ruotsin maakuntana Ruotsin kansallispäivää kesäkuun alussa, jolloin Lapissa on jo alkanut yöttömien öitten aika?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Toivotan kuitenkin hyvää itsenäisyyspäivää, mutta varovasti.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Risto Jääskeläinen, #1.
Toivottelen minäkin hyvää itsenäisyyspäivää. Tänä unionien ja liitokuntien aikakautena todellinen itsenäisyys alkaa olla peräti harvinaista.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Tietysti voisi vielä pitää onnenpotkuna sitä, että Keskusvallat voittivat idässä ja olivat lähettäneet Leninin Venäjälle heikentämään sitä entisestään.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jos saan vähän Kokoomukselle piruilla, niin keskusvaltojen tappio sodassa oli Suomen onni sekin, päästiin saksalaisesta kuninkaasta eroon vähän äänin.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Kyllä keskusvaltojen tappiosta oli etua siitäkin, saatiin tunnustus lännestäkin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #7

Lars-Erik Wilskman, #7.
On todella erikoista, että Suomi haki turvaa Saksasta kummassakin maailmansodassa, mutta ei kärsinyt lopullista tappiota Saksan tavoin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Roponen, #5.
Yhdysvaltain presidentti Wilson taisi tulla ratkaisevalla hetkellä ympärysvaltojen avuksi, mikä tuotti Saksalle tappion.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Lars-Erik Wilskman, #2.
Noinhan se meni itärintamalla. Lännessä Saksa olisi saattanut voittaa, ellei USA olisi tullut väliin. Jos niin olisi käynyt, meillä olisi nytkin saksalainen kuningas.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hyvää Itsenäisyyspäivää Timo Uotilalle, ja kiitokset positiivisesta historianäkemyksestä! "Kaikki on ollut yhtä suurta epäonnistumista" -kronikoitsijoita riittää myös, mutta antaa heidän muhia omissa liemissään.

Jääkiekkopiireissä käytetään fraasia, jonka mukaan "onni on ansaittava". Suomalaisilla on ollut toden totta herraonnea, sotaonnea, historiallista onnea ja poliittista onnea, mutta kaiken sen hyödyntäminen on edellyttänyt tilannetajua ja ymmärrystä toimia oikea-aikaisesti. Onni on ansaittu!

Mielenkiintoinen on 1800-luvun tulkinta jonkinlaiseksi esisuomettumiseksi. Mutta: jos et voi valita Venäjän valtionpäämiestä itse, on sinun järjestettävä suhteet häneen, joka kulloisellakin hetkellä suurta maata hallitsee. Ja jos tämä on tehtävissä molempien osapuolten intressit yhteensovittaen, niin - taas jääkiekkotermillä - "paketti on kasassa".

En halua luopua itsenäisyyden juhlimisesta joulukuussa. Miltä valotaideteokset muka keskikesällä näyttäisivät?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jos olisimme ruotsalaisia edelleen, niin suomen kieli taitaisi olla juuri ja juuri hengissä. Mutta olisimme luultavasti välttäneet sodat.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka roponen, #6.
Noinhan se varmaan olisi. Ruotsi ja Sveitsi ovat osanneet luovia vielä Suomeakin paremmin. Mutta heidän maantieteellinen asemansa taitaa olla edullisempi - jaa en tiedä Sveitsistä, joka on sekä Saksan että Ranskan naapuri mutta maa pysytteli kuitenkin maailmansotien ulkopuolella.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuomo Kokko, #3.
Olet siis samaa mieltä siitä, että Suomella on ollut hädän hetkellä tilannetajua. "Suomettuminen" on ollut monesti ainoa oikea taktiikka, jotta säilyisi hengissä.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Pimeässä on todellakin komeeaa katsella sinivalkoisia valoteoksia vallankin nyt digiaikana, kun ei enää tarvitse vaivautua edes paikalle.

Ottaisin kyllä mielelläni meille australialaismallisen kesäisen kansallispäivän. Silloin voisimme juhlia ulkona takapihalla eikä meidän tarvitsisi tyytyä nauttimaan juhlamaljoja televisiossa edusmiestemme kautta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Onneksi puolalaiset eivät tiedä, jotta Suomen Kaarti kunnostautui heidän kapinansa murskaamisessa. Sieltä tuli muistaakseni useampia Yrjön ristejäkin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Roponen, #4.
Totta puhut. Eipäs kerrota tuota puolalaisille. Tulisi niin monelle paha mieli.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Eiköhän satojen vuosien pituiseksi hidastettu onnenpotku ollut sekin, että tänne juurtui läntinen eikä itäinen sivistys ja hallitsemisen malli. Oli siis lopulta varsin hyvä, että Suomi oli ruotsalainen eikä venäläinen takamaa keskiajalta vuoteen 1809.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Esa Mäkinen, #8.
Tuosta olen täsmälleen samaa mieltä. Katolis-länsimainen kulttuuri oli tosiaankin Suomella jo varhainen onnenpotku.

Käyttäjän MikaelSchulman kuva
Mikael Schulman

Niinhän asia todella on. Kuka meistä voisi kuvitella Iivana Julmaa edistämässä Agricolan raamatunsuomennustyötä? Tai Aleksei Mihailovitšia perustamassa yliopistoa ja uusia kaupunkeja Suomeen, uuden ja tehokkaan kenraalikuvernöörin välityksellä? Vaikka autonomian aikana tapahtunutta kansallista heräämistä ylistetään, ja siinä sivussa myös Venäjän valtaa, unohdetaan liiankin usein että perusta tälle nousulle oli laskettu jo niinä vuosisatoina jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Aivan oikea huomio, että Tilsitin sopimus oli Suomelle onnenpotku. !700-luku oli ollut Suomelle eli Pohjanlahden itäpuoliselle Ruotsin osalle viheliäistä aikaa. Oli isoa vihaa ja pikkuvihaa ja Kustaan sotaa joissa Ruotsin sotapolitiikan maksumiehenä oli aina Suomi. Seurannut 1800-luku oli sitten rauhan aikaa ja talouskin pääsi elpymään.

Valitettavasti panslavismi pääsi heikon tsaarin Nikolai II:n aikana nousemaan Venäjällä hallitsevaan asemaan ja murentamaan Suomen edullista asemaa. Mutta taas oli vuorossa suoranainen sarja onnenpotkuja. Ensin kaatui tsaari, sitten kaatui Kerenski ja Suomi pääsi itsenäistymään.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jaakko Aalto, #9.
Suomen histdorian karmeimpia vaiheita olivat 1690-luvun hirvittävät nälkävuodet. Ja sitten heti perään Pietari Suuri tunkeutui Suomenlahden perukkaan inkerinsuomalaisten maille. Sinne rakennettiin Pietarin kaupunki. Venäläiset riehuivat ja ryöstivät Suomea aina vuoteen 1721.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Pietari Suuri kyllä tunkeutui Inkerinmaalle, mutta ei juuri sieltä edennyt ennen vuotta 1713. Narvan tappio oli liian hyvässä muistissa ja Ruotsin armeija sotakuntoinen. Joskus vuoden 1707 paikkeilla Pietari tarjosi rauhaa Inkerinmaan hinnalla, mutta Ruotsi ei suostunut. Kun Kaarle XII sitten läksi seikkailemaan Venäjälle armeija tuhottiin Pultavassa ja peli oli menetetty, mutta rauha ei edelleenkään kelvannut Kaarlelle vaan hän asettui viideksi vuodeksi Turkin suojiin Benderiin. Sillä välin Venäjä valloitti Suomen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #23

Jaakko Aalto, #23.
Noin se juuri meni. Nuo 1700-luvun pari ensimmäistä vuosikymmentä olivat todella synkkiä suomalaisille.

Käyttäjän MikaelSchulman kuva
Mikael Schulman

"700-luku oli ollut Suomelle eli Pohjanlahden itäpuoliselle Ruotsin osalle viheliäistä aikaa. Oli isoa vihaa ja pikkuvihaa ja Kustaan sotaa joissa Ruotsin sotapolitiikan maksumiehenä oli aina Suomi."

Sangen yksipuolinen näkemys. Suomen 1700-lukuun kuuluu myös Korpi-Jaakko, Anders Chydenius, Pehr Adrian Gadd, Henrik Gabriel Porthan ja Christfried Ganander, Jusleniuksen sanakirja ja Suomenkieliset Tieto-Sanomat, kansan parantunut lukutaito, Viapori ja muut linnoitustyöt, Tampereen, Kuopion ja Loviisan kaupunkien perustaminen, Kuopion ja Kyminkartanon läänien perustaminen, Vaasan hovioikeuden perustaminen, tusinoittain uusia pitäjiä ja seurakuntia, uudisraivauksia ja torppien perustamisia, tervanvientiä ja rautaruukkeja, perunan- ja tupakanviljelyä, Antti Piimänen, Tuomas ja Jaakko Rijf ynnä muut kirkonrakentajat, Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin kirkkomaalaukset, Liisa Eerikintytär, Anna Rågel ja muut kansan parista lähteneet herätyssaarnaajat ... Ja Suomen väestö kasvoi noin 350.000:sta vuonna 1725 yli 800.000:een vuonna 1800. Suomalaisten prosentuaalinen osuus valtakunnan väestöstä kasvoi vajaasta viidesosasta runsaaseen neljännekseen.

Ruotsin ajan mustamaalaaminen ja esittäminen silkkana sortona ja sotimisena on törkeää vääristelyä. Vaikka suuri kansallinen herääminen tapahtui vuoden 1809 jälkeen, perusta sille laskettiin jo Ruotsin aikana - erityisesti sen viimeisen vuosisadan aikana.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mikael Schulman, #25.
En missään tapauksessa väheksy ruotsalaisen kulttuurin valtavan hedelmällistä vaikutusta Suomelle kaikkina Ruotsin vallan vuosisatoina, myös 1700-luvulla. Ruotsalainen elämäntapa, kulttuuri ja sivistys olivat se perusta, jolle Suomen itsehallinto perustui Venäjän vallan aikana.

Tarkoitan vain sitä sekasortoa ja tragediaa, jotka aiheutuivat 1690-luvun nälkävuosista ja isovihasta venäläisten ryhdyttyä rakentamaan Pietaria.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

”Ruotsin sotapolitiikan maksumiehenä oli aina Suomi.” Tuo nyt on vain nationalistista satua. Suomi oli yksi Ruotsin alue muiden joukossa. Mikään muu kun sijainti Venäjän rajaa vasten ei selitä koettelemuksia.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Et sitten osannut lukea tuota kohtaa, jossa Suomi määriteltiin Pohjanlahden itäpuoliseksi Ruotsin osaksi. Ja kyllä ne olivat tämän alueen asujaimet, jotka maksumiehiksi joutuivat. Voisi tietysti muistaa vielä senkin selittävän tekijän, että Hattujen sodan ja Kustaan sodan aloittaja oli Ruotsi. Isoviha olisi vältetty, jos Ruotsi olisi suostunut Pietari Suuren rauhantarjoukseen joskus ennen vuotta 1707.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jaakko Aalto, #12.
Olen samaa mieltä. Ruotsilla oli liian pitkään suurvaltauhoa, mistä Suomi joutui kärsimään.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Esa Mäkinen, #10.
Olen samaa mieltä. Maantieteelle emme mitään voi. Siinä on ollut kautta aikojen Suomen ongelma.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset