Kipeitä kysymyksiä presidenttiehdokkaille

Kävelin Helsingin Tapanilan rautatiesillalla, jonne on pystytetty rivistöksi presidenttiehokkaiden mainokset. Vilkaisin julisteet vasemmalta oikealle. Ja tällaisia ajatuksia siinä heräsi:

 

# Merja Kyllönen (Vasemmistoliitto) on itärajalla asunut välitön ja huumoriin valmis luonnonlapsi. Hän on ehdokkaista ainoa, joka selvästi nauttii saadessaan olla korokkeella ihmisten edessä. Hän ei kuitenkaan välittäisi puhua vaaliteemoista ja sen sellaisesta tyhjänpäiväisyydestä. Älkäämme siis kysykö, mitä pitäisi ajatella, jos Kyllösen äänisaalis jäisi vielä Paavo Arhinmäen v:n 2012 lukemien 5,48% alapuolelle.

 

# Pekka Haavisto (Vihreät) oli edellisten vaalien yllättäjä v. 2012. Mutta hänen teemansa ovat hiukan verran haalistuneet. Viime kerralla hän sai toisella kierroksella taakseen koko Labour-blokin, koska ”herrojen kanssa marjaan” erehtynyttä Paavo Lipposta ei enää pidetty työväenliikkeen edustajana. Mutta toimittajat, älkää kysykö Haavistolta, miksi sähköyhtiö Caruna myytiin kapitalisteille.

 

# Matti Vanhanen (Keskusta) on ollut presidenttiehdokkaana ennätyspitkään. Mutta kunnon kampanjaa ei ole vieläkään näkynyt suurissa kaupungeissa. Nyttemmin Vanhanen keksi, että Suomen pitäisi lähestyä Afrikan maita, joita USA:n presidentti Trump on juuri solvannut tökerösti.  Vanhasen trauma on Paavo Väyrynen, oman puolueen kunniapuheenjohtaja, joka haluaa taas presidentiksi. Älkää kysykö Vanhaselta, mitä hän ajattelee Väyrysestä.

 

# Laura Huhtasaari (Perussuomalaiset) on vaalipaneeleissa pirteä ja sanavalmis. Hän vastustaa maahanmuuttoa, EU:ta, euroa ja Natoa. Mutta älkää kysykö häneltä, mistä Perussuomalaiset saisivat yhteistyökumppaneita, kun Sipilän-Orpon-Soinin SOS-hallituskin sai tarpeekseen.

 

# Tuula Haatainen (Sdp) edustaa puoluetta, joka piti hallussaan presidentinlinnaa Kekkosen jälkeen lähes 30 vuotta eli pitempään kuin itse UKK. Viime vaaleissa v. 2012 tuli katastrofi. Paavo Lipponen sai äänistä 6,7 % ja jäi viidenneksi. Se oli hirveä romahdus pitkäaikaiselle valtapuolueelle. Älkää kysykö Haataiselta, miten nimittää vaalitulosta, jos demariehdokas saa tällä kertaa vielä vähemmän kannatusta kuin Paavo Lipponen.

 

# Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys) taklasi jo 1970-luvulla puoluetoverinsa Keijo Korhosen ja nousi ministeriksi. Korhonen maksoi kalavelat v:n 1994 vaaleissa, joihin hän tuli valitsijayhdistyksen ehdokkaana, hajotti Keskustan äänet ja esti Väyrysen pääsyn toiselle kierrokselle. Taktiikka oli siis sama kuin Väyrysellä nyt Vanhasta vastaan. Väyryseltä on myös viety ”manuaalisesti” ”varma pääministerin paikka” v:n 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Jne, jne. Kaikesta voitte kysyä Väyryseltä. Hän ottaa esille kirjoittamansa kirjan, jossa on kerrottu ”oikea totuus”.

 

# Sauli Niinistö (valitsijayhdistys) ei vaalimainoksessaan  katso silmästä silmään vaan jopa kääntää selkänsä. Ei kannata kysyä miksi. Niinistö on istuva presidentti, jonka kannatus on ennätyksellistä. Hänellä on tässä vaalikampanjassa vain menetettävää. Niinistön kannatti mennä v:n 2012 vaaleihin ”työväenpresidenttiehdokkaana”. Demarit ja vasurit ovat vieläkin shokissa. Mutta älkää kysykö Niinistöltä, pitäisikö 1990-luvun pankkikriisistä ja konkurssilurjusteluista järjestää Totuuskomissio.

 

# Nils Torvalds (Rkp) oli 1970-luvulla aktiivi taistolainen, joka jopa opiskeli Neuvostoliiton puoluekoulussa. Nyt hän on ainoa ehdokas, joka kannattaa Nato-jäsenyyttä. Tekisi mieli saada tietää tarkemmin, miten tällainen kuperkeikka on tapahtunut. Torvalds on sitä mieltä, että Venäjä romahtaa 10 -15 vuodessa. Ei kannata kysyä, miksi meidän pitää varustautua noin järeästi noin heikkoa valtiota vastaan. Ehkä Linus tietää?

 

Kristillisdemokraatit  – niin ja Sininen tulevaisuus – ovat ilmeisesti ainoat puolueet, joiden ei tarvitse katua lähtöään omalla ehdokkaalla presidentinvaaleihin.

 

Siinä on vaalikommentaattoreille kysymyksiä, joita ei pitäisi esittää näille ehdokkaille. Älkää siis kysykö, toimittajat. Jaa, mutta – kysykää sittenkin.

 

Kuva: Vaalimainoksia Helsingin Tapanilan rautatiesillalla. Kuva: Timo Uotila

 

 

TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu