Onnittelut ”tolkun” ja ”työväen” presidentille

# Sauli Niinistö valittiin uudelleen presidentiksi jo ensimmäisellä äänestyskerralla ja todella vakuuttavalla enemmistöllä. Nyt presidentti on jo ehtinyt aloittaa juhlallisesti toisen virkakautensa. Eroava puhemies Maria Lohela (Sin.) piti upean puheen, joka oli kaiken lisäksi suunniteltu yhteensopivaksi presidentin vastaussanoihin. Lohela sanoi, ettei pidä puhua vain kestävyysvajeesta vaan myös kunnioitusvajeesta. Presidentti Niinistö jatkoi samasta kansallisen eheyden teemasta. Lohela kysyi puheessaan, mikä aisti on ihmissuhteissa parhain. Niinistö vastasi: ”Oikeudentunto.”

   Se oli hienosti sanottu. Mieleen tulivat heti Niinistön pitämät järeät puheet yritysjohtajien bonuksia ja ökyilyjä vastaan, ja noita puheita Niinistö oli vielä säestänyt alentamalla omia palkkioitaan. Väitän, että tällaisella tavalla Niinistö voitti näissä vaaleissa runsaasti vasemmistolaisten kannatusta. Siltä suunnalta on turhaan odoteltu yhtä järeitä puheita.

   Tietenkin voi sanoa, että puhe on puhe ja teko on teko. Mutta tekoa ei yleensä tule ilman puhetta. Vasemmistopoliitikoilta on puuttunut jopa puhe. Ei ihme, että suorapuheinen Merja Kyllönen (Vas.) sanoi Niinistön tulleen talouspolitiikassa ”vasemmiston linjoille”.

 

Nato-jäsenyys hävisi ”tolkun linjalle”

# Kun Sauli Niinistö sai näin mahtavan kannatuksen Suomen kansalta, kannattaa vielä pohtia, mistä se lopulta johtui. Kaikesta päättäen Niinistö osasi taitavasti valita ”tolkun tien”.

   Ulkopolitiikassa Niinistö ei halunnut mennä Kokoomuksen ja Rkp:n välittömän  Nato-jäsenyyden linjoille. Kumma kyllä kokoomuslaiset eivät tuossa tilanteessa ryhtyneet joukolla äänestämään Nils Torvaldsia (Rkp). Ilmeisesti Niinistö pystyi vakuuttamaan kansan siitä, että tässä tilanteessa on viisasta yrittää rakentaa Nato-yhteistyövalmiutta. Silloin Kremliä voitaisiin pitää varpaillaan, jotta Suomi ei vain liittyisi Natoon. Sellainen tilanne vähentää jännitystä rajoillamme.

   Matti Vanhanen (Kes.) oli puolustuspolitiikassa melkein Niinistön linjoilla. Mutta ilmeisesti kansalaiset tunsivat Vanhasen kannanotoissa vanhahtavaa Yya-kaudelta periytyvää liiallista varovaisuutta. Paavo Väyrysen linja taas oli kuin muisto menneiltä ”suomettuneisuuden” ajoilta.

   Laura Huhtasaari (PS) sai taakseen melkoisen osan perussuomalaisten kannatuksesta. Ellei Väyrynen olisi ollut vaaleissa mukana, ääniä olisi tullut roppakaupalla lisää.

 

Helsingin Kallion väki valitsi Haaviston

# Nämä vaalit olivat eräänlainen laimennettu kopio vuoden 2012 vaaleista, sillä selväksi ”hopeamitalistiksi” nousi taas Pekka Haavisto (Vihr.), jonka ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on lähellä Niinistöä. Mutta Haaviston olisi pitänyt selvemmin osoittaa, että hän olisi vielä enemmän ”työväenpresidentti” kuin Niinistö.

   Ruotsissa ja muualla sivistyneissä demokratioissa Vihreät on osa Labour-blokkia. Näissäkin vaaleissa Haavistosta olisi tullut presidentti, jos Helsingin Pitkänsillan takana Kalliossa asuvat äänestäjät olisivat saaneet valita. Jos Haavisto olisi esiintynyt kunnolla ”työväen miehenä”, olisimme taas saaneet toisen äänestyksen Niinistön ja Haaviston kesken vuoden 2012 malliin.        

   On hyvä kysymys, miksi edes Kallion väki ei valinnut ykköseksi demaria Tuula Haataista (Sdp). Ei se ole Haataisen vika. Syyn saavat kantaa ay-pamput, jotka eivät ole pitäneet yhtä rajuja puheita ökyilyä vastaan kuin Sauli Niinistö ja Ben Zyskowicz (Kok.). Perjantain työttömien mielenosoitus ei enää auta. Mieleen tulee vuosi 1956, jolloin Urho Kekkonen valittiin presidentiksi keskellä yleislakon melskeitä.

 

# Lämpimät onnittelut Sauli Niinistölle, tolkun miehelle ja ”työväenpresidentille”.

    

 

TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu