TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Punaisilla ei osaa Stalinin eikä valkoisilla Hitlerien rikoksiin

  • Kuva 1: Henrik Meinander ja Teemu Keskisarja kertovat vuodesta 1918 Sanomatalossa. Kuva: Timo Uotila.
    Kuva 1: Henrik Meinander ja Teemu Keskisarja kertovat vuodesta 1918 Sanomatalossa. Kuva: Timo Uotila.
  • Kuva 2: Punavankien suosima virsi poistettiin Virsikirjasta
    Kuva 2: Punavankien suosima virsi poistettiin Virsikirjasta
  • Kuva 3; Saksalaissotilaiden hautoja Vantaan Honkanummella.  Kuva: Timo Uotila.
    Kuva 3; Saksalaissotilaiden hautoja Vantaan Honkanummella. Kuva: Timo Uotila.

# Ei voi väittää, että suomalaiset olisivat peitelleet tai käsitelleet valikoiden ja vältellen historiaansa sadan vuoden takaisista tapahtumista. Meillä on ahkerasti ja monipuolisesti muisteltu itsenäistymisen vaiheita v. 1917 ja nyttemmin sadan vuoden takaista 1918 tragediaa. Historian valokeila on myös suunnattu niitä seuraaviin tapahtumiin, raskaisiin sotavuosiin ja sen jälkeiseen kehitykseen. Demokratiassa on voitava tarkastella historiaa ilman ennakkoehtoja ja rajoituksia.   

   Vuoden 1918 osalta muistiin on jäänyt esimerkiksi Ilta-Sanomien Sanomatalossa toukokuussa järjestämä esitelmäsarja, jossa kaksi asiantuntijaa kerrallaan kävi läpi historiaa.

   Ensimmäisenä parina keskustelivat Mannerheimin roolista professori Henrik Meinander ja tri Teemu Keskisarja. Meinander sanoi, että kansalaissota oli ainoa sota, jonka Mannerheim ”voitti”. Maailmansota päättyi vasta v. 1921, jolloin Venäjän tilanne ratkesi bolshevikkien hyväksi. Mannerheim poistui maasta, kun Ståhlberg oli valittu presidentiksi. Presidentin valitsi eduskunta, jonka demarit eivät missään tapauksessa halunneet presidentiksi Mannerheimia.

   Teemu Keskisarja sanoo, että nimitys vapaussota käy. Se oli myös punaisille vapaussota, tosin vapaussota, joka päättyi tappioon ja katastrofiin, ei edes torpparien maaorjuuden loppumiseen. Tosin työkansan elämä helpottui ennen pitkää.

 

# Mieleeni on jäänyt myös Helsingin Malmin kirkkon tilaisuus, jossa professori Juhani Piilonen ja pastori Markku M. Laine kertoivat vuodesta 1918 Helsingin maalaiskunnassa eli nykyisellä Malmin seudulla. Murheellinen tarina se oli. Välillä luettiin aihepiiriin liittyviä runoja ja laulettiin pari virttä.

   Niistä ensimmäinen oli virsi, jota teloitettaviksi vietävät punaiset lauloivat elämänsä viime hetkillä. (Kuva 2) Voi kysyä, miksi  ihmeessä tuo virsi oli poistettu virsikirjasta v. 1987.  

 

# Suomi on selvinnyt historiansa karmeista käänteistä loppujen lopuksi paremmin kuin monet muut maat. Saimme taantumuksellisen Venäjän suuriruhtinaskuntana naisille ja köyhille miehille äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa.

   Venäjän työläisvallankumouksen esitaistelija Lenin vietti Suomessa pitkiä aikoja kesällä 1917. Suomen sorretun työväen ja melkein maaorjuudessa eläneiden torpparien toiveet kohdistuivat Leniniin. Ei heillä eikä kenelläkään muulla voinut olla tietoa siitä, mitä hirveyksiä diktaattori Stalin tekisi Leninin kuoltua.

   Yhtä vähän voi Saksassa jääkäreiksi koulutettuja nuorukaisia vetää tilille Hitlerin hirmuvallasta.

   Kaksi vuosikymmentä kansalaissodan jälkeen Suomi joutui toisen maailmansodan pyörteisiin taistellen ensin Stalinia ja Hitleriä, sitten Stalinia ja lopuksi Hitleriä vastaan säilyen miehitysten ulkopuolella eikä joutunut varsinaisen itäblokin valtioksi.

   Suomen tukena toisessa maailmansodassa Stalinia vastaan taistelleita saksalaisia nuorukaisia ei voi ilman muuta nimittää natseiksi. He taistelivat samalla puolen rintamaa kuin Suomen juutalaiset. Kysymyksessä oli jatkosota eli talvisodan vääryyksien oikaiseminen. Saksalaissotilailla on muuten hautausmaa Vantaan Honkanummella (Kuva 3).

   Ja nyt v. 2018 Suomi on kuulemma maailman vähiten epäonnistunut (eli ”onnellisin”) valtio. Jos ei se ole menestystarina niin ei sitten mikään.

 

Kuva 1: Henrik Meinander ja Teemu Keskisarja kertovat vuodesta 1918 Sanomatalossa. Kuva: Timo Uotila.

Kuva 2: Punavankien suosima virsi poistettiin Virsikirjasta.

Kuva 3; Saksalaissotilaiden hautoja Vantaan Honkanummella.  Kuva: Timo Uotila.

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (57 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Stalin teloitti lähes kaikki sinne paenneet suomalaiset punakaartilaiset.

Olisiko se jopa postuumisti mitallin arvoinen suoritus?

Suomen kommunistit ovat aivan turhaan kainostelleet toverien toverien toimia kapinan jälkeen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Iiskonmäki, #1.
Stalinin toimet eivät todellakaan olleet mitalin arvoinen suoritus. Kaikkea muuta. Tähän mennessä ei ole haluttu myöntää, miten kammottavassa asemassa punaiset päälliköt olivat. Heitä uhkasi Suomessa kuolema. He luulivat pääsevänsä turvaan Neuvosto-Venäjällä. Mutta sielläkin vastassa oli kuolema - tällä kertaa suomalaiskansallisen näkemyksen vuoksi. On totta, että Suomen kommunistit ovat kainostelleet näistä asioista puhuessaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Punikkien voitto olisi aiheuttanut 1930-luvulla suomalaisten suuren massamurhaamisen. Eli kommunistit eli punikit olivat Stalinin kätyreitä!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Väänänen, #3.
Kuinka punikit olisivat olleet Stalinin kätyreitä - kun he joutuivat Stalinin uhreiksi? Punikit eivät pyrkineet stalinistiseen diktatuuriin vaan oikeudenmukaiseen pohjoismaiseen taloudelliseen demokratiaan ja pois torpparien maaorjuudesta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Niin he luulivat pyrkivänsä tähän, mutta Stalinilla bolsevikkien vähemmistökansallisuuksien politiikan johtajalla oli eri aatteet. Punaisten hallitus olisi ollut käytössä Neuvostovenäjän johtama.

Hävettää, että minun tavallisen työmiehen täytyy kirjoittaa tästä, vaikka tämän tulisi olla selvää selvää kaikille!

Kaikesta karkeudestaan huolimatta olivat Suomen valkoiset tuolloin länsimaisen kulttuurin asialla!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #7

Pertti Väänänen, #7.
Minähän kirjoitankin siitä, mihin punaiset alun perin pyrkivät. He yrittivät saada kunnolliset palkat ja työehdot ja reilut demokraattiset oikeudet. Ei heitä voi syyttää siitä, että hirmuhallitsija Stalin otti myöhemmin vallan ja kukisti verisesti kaikenlaisen opposition - jopa Neuvostoliitosta "turvapaikan" saaneet punaiset.

Valkoiset taas turvautuivat Saksaan. Jos Saksa olisi voittanut ensimmäisen ja toisen maailmansodan, eläisimme Hitlerin valtakunnassa. En silti syytä valkoisia Hitlerin vallasta.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #10

''Minähän kirjoitankin siitä, mihin punaiset alun perin pyrkivät. He yrittivät saada kunnolliset palkat ja työehdot ja reilut demokraattiset oikeudet.''

Heillä oli puolet Eduskuntapaikoista.

Timo Uotila on siis punadiktatuurin kannattaja

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #23

Pekka Iiskonmäki, #23.
Sosialidemokraateilla oli todellakin yksinkertainen eduskuntaenemmistö vuonna 1917. Mutta Kerenksin hallitus jarrutti ja esti eduskunnan toimintaa. Lokakuun vallankumous toi muutoksen.

En ole punadiktatuurin enkä minkään muunkaan diktatuurin kannatataja vaan pohjoismaisen sivistyneen demokratian esitaistelija.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #10

#10
Hitler oli sosialisti myös.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #24

Pekka Iiskonmäki, #24.
Hitler oli kaikkea muuta kuin sosialisti, vaikka hänen puolueensa nimessä esiintyy tuo sana. On käsittämätöntä väittää muuta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #10

Keisarillisella Saksalla oli toki paljonkin omia intressejä apuunsa sisällissodassamme. Mutta niin oli bolshevistisella Venäjälläkin. Kummankohan kanssa olisimme "vasallivaltiona" pärjänneet paremmin, Saksan kumppanina vai bolshevistisen pakkovallan alla Neuvosto-Suomessa?

Väite Hitlerin valtakunnassa elämisestä on todella kaukaa haettu.

Olisiko perustuslaillinen monarkia saksalaisine kuninkaineen ollut kirottu asia? Hyvinvoipia kuningaskuntia on Euroopassa useita. Naapurissammekin on sellaiset hyvinvoipempina kuin tasavaltainen Suomi.

Suomi oli vuoden 1918 alussa maailman demokraattisin, kansanvaltaisin maa hallinnoltaan. Yksilötasolla oli varmasti köyhälistöllä surkeutta, mutta oliko työväestöllä elämä tuon ajan mittapuulla pahempaa kuin muualla? Niin pahaa, että piti alkaa aseellinen kapina. En usko! Parannuksia elinoloihin oli tullut ja tulossa.

http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #43

Pertti Rampanen, #43.
On muistettava, että Lenin ja bolshevikit antoivat Suomelle itsenäisyyden 31.12.1917.

Kannattaa kysyä virolaisilta, miten mukavaa se saksalaisvalta oli.
Tuon Hitlerin otin tähän vertailuksi, kun punaisia on jatkuvasti syytetty siitä, että he muka halusivat Suomeen Stalinin hirmuhallinnon. Eivät halunneet. He toivoivat parannuksia elämänolosuhteisiinsa. Suomen maaseudulla iso osa väestöstä eli torppareina ja melkein maaorjuudessa. Teollisuudessa työolosuhteet olivat kurjat ja palkat alhaiset.

Miksi Saksalta apua pyytäneiltä valkoisilta ei kysytä, mihin Saksan osavaltiona elely olisi johtanyt, kun Hitler otti vallan?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #44

Kas kun et Timo Uotila väitä, että lahjoittivat!

Itsenäisyys otettiin, ja sitten vapaussodalla lunastettiin, ei sitä kukaan meille antanut. Leninin tunnustus oli vain hyväksyntä jo päätetylle asialle.

Etköhän jornalistina Timo Uotila tiedä kenelle Lenin tarkoitti itsenäisyyden tunnustuksensa. Taka-ajatuksena oli, että sosialistit kaappaavat valtiollisen vallan Suomessa, johon bolshevikit vahvasti yllyttivät, ja maamme liittyy neuvostokansojen "onnelliseen" perheyhteyteen Neuvosto-Suomena.

Eikö köyhälistön oloihin oltu saatu parannuksia jo ennen kapinointia? Ja lisää olisi varmasti saatu parlamentaarisen eduskuntatyöskentelyn kautta. Jos sosialismi olisi ollut autuuden takaus suomalaisille, niin vaalilipuin olisivat sosialidemokraatit kai saaneet ehdottoman suuren enemmistön!? Mutta kaikki työläiset eivät halunneet sosialismia. Vielä vähemmän kapinaa laillista hallintoa vastaan. Eikä suuri osa torppareista, joita taisteli paljon valkoisella puolella. Torppareiden aseman parantamiseksi oli Svinhufvudin senaatti jo antanut ennen kapinaa lakialoitteen eduskunnalle.

Huonoja oloja oli työväestöllä maassamme tuohon maailmanaikaan, missäpä niitä ei olisi esiintynyt?, mutta aseellinen kapina ei mitään ratkaissut. Siitä varoittelivat useat maltilliset SDP:n puoluejohtajat. Olisi kannattanut kuunnella heitä!

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

1918-1923 punaiset olivat Leninin kätyreitä. Venäläiset aseistivat heidät ja venäläisiä upseereita toimivat punaisten joukoissa korkeissa asemissa. Punikit pyrkivät "oikeudenmukaiseen pohjoismaiseen taloudelliseen demokratiaan ja pois torpparien maaorjuudesta." Mikä se sellainen pohjoismainen taloudellinen demokratia oli vuonna 1918?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #29

Ralf Karlsson, #29.
"Mikä se sellainen pohjoismainen taloudellinen demokratia oli vuonna 1918?"
Se oli toivo paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta. Kannattaa lukea vaikkapa Ilmari Kiannon "Punainen viiva" tai FE Sillanpään "Hurskas kurjuus".

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson Vastaus kommenttiin #45

Aivan oikein, sellaista pohjoismaista taloudellista demokratiaa ei ollut olemassa ei Norjassa, ei Ruotsissa eikä Tanskassa. Islanti oli vielä silloin osaa Tanskaa. Minusta tuntuu että tuon vallankumouksen kietominen kauniisiin "demokraattisiin" toiveisiin on vasta jälkeenpäin kehitetty selitys pieleen menneelle kapinalle. Kiannon kirja on aika kallellaan yhteen poliittiseen suuntaan kun ei siellä muistaakseni ruodittu muiden kuin sosiaalidemokraattien lupauksia köyhälistölle. Sillanpään kirja on julkaistu vasta vapaussodan jälkeen joten se on yhden kirjailijan jälkiviisaus.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #50

Ralf Karlsson, #50.
Ei tuollaista pohjoismaista taloudellista demokratiaa tosiaankaan ollut olemassa vielä missään. Mutta se oli jo ihmisten mielissä ja vähäosaisten toiveissa. On huomattava, että Suomessa olivat koko Venäjän vallan ajan voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait ja käytännöt. Ja ruotsin kieli oli voimissaan.

Sillanpään "Hurskas kurjuus" on tietenkin kirjailijan "jälkiviisaus". Mutta kaikki journalismi ja erityisesti historiankirjoitus on nimenomaan "jälkiviisautta".

Pekka Iiskonmaki

#3
Ainakin miljoona suomalaista olisi kuollut. Kyllä siinä silloin mitalli olisi paikallaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pekka Iiskonmäki, #22.
En voi käsittää, mitä tämä tarkoittaa. Pohjoismaiset sosialistit ovat olleet jatkuvasti rauhan asialla.

Risto Koivula

Saksalaiset eivät olleet jostkosodassa "puolustamassa Suomea vaan eliminoimassa luulemaansa NL:n "aseteollisuuden keskusta" Leningradia.

https://www.pirkanblogit.fi/wp-admin/post.php?post...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Risto Koivula, #4.
Saksalaiset taistelivat tietenkin Leningradin valloittamiseksi. Mutta samalla he suojasivat Suomea Stalinin hyökkäyksiltä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

1930- luvulla natsien taistelulentokoneet ja panssarit kehitettiin ja valmistettiin kommunisteien Neuvostoliitossa. Kommunistit ja kansallissosislistit olivat kimppakivaa aina vuoden 1941 kesään asti.

Puolankin massamurhia juhlittiin yhdessä v. 1939 monilla Puolan paikkakunnilla. Kahden ahneen vasemmistodiktaattorin takia Puolan väestöstä kuoli 18 % syyttä suotta.

Kommunistit teloittivat Katynin metsässä liki 30.000 Puolan koulutettua älymystön edustajaa.

Uotilan kirjoitus on todella vastenmielistä historian vääristelyä, joka on älyllisesti tuomittavaa ja täysin järjetöntä hapatusta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Lauri Kiiski, #16.
Jos ja kun Saksan kansallissosialistit ja Neuvostoliiton kommunistit olivat (taktisista syistä) kimpassa 30-luvun lopussa, niin Suomen vuoden 1918 punaiset ja valkoiset olivat yhtä syyllisiä turvautuessaan noihin ulkomaisiin rikollisideologioihin. Tosin v. 1918 ei kukaan voinut tietää, miltä maailma näytti v. 1939, jolloin solmittiin Molotov-Ribbentrop-sopimus.

Haluaisin tietää, missä kohdassa "vääristelen historiaa". Kirjoitukseni nimenomaan pyrkii kumoamaan sellaisia historiantulkintoja, joissa ihmisiä (esim. Suomen työväenliikkeen johtoa) syytetään siitä, mitä maailmassa tapahtui 20 vuotta myöhemmin.

Käyttäjän MarkusNorrgran kuva
Markus Norrgran

Puheenvuoron onnistuneimpia tekstejä aiheesta, joka oli aikalaisille eriitäin haastava!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Markus Norrgran, #8.
Kiitos. Noin minäkin tämän näen.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Ja nyt v. 2018 Suomi on kuulemma maailman vähiten epäonnistunut (eli ”onnellisin”) valtio. Jos ei se ole menestystarina niin ei sitten mikään."

Suomi on juuri nyt ns. maailman onnistunein valtio ns. valkoisten voiton ansioista! Punikkien voitto olisi syössyt Suomen helvettiin!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Väänänen, #9.
Punaiset etsivät tukea bolshevikeilta, valkoiset keisarilliselta Saksalta. Saksa kuitenkin hävisi sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan. Jos Saksa olisi voittanut, olisimme saaneet diktaattoriksemme Hitlerin. Suomi olisi tuolloin tuskin maailman onnellisin valtio.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sadan vuoden takaisista tilanteista ei kannata välttämättä tunteita kuohuttaa. Siksi pukkasin Vapaavuoron puolelle blogiisi tämän kommunistien esityksen "Maaliskuu 1918". Siinä on tiettyä historiaa omalta kantilta ilmaistuna:

https://www.youtube.com/watch?v=v2YnoC858II

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #13.
Sadan vuoden takaisista asioista ei todellakaan kannata kuohuttaa tunteita. Sehän on nimenomaan minun puheenvuoroni aiheena. On lopetettava punaisten syyttäminen siitä, mitä myöhemmin tapahtui Stalinin hirmuhallinnossa. Suomihan oli suuriruhtinaskuntanakin itse asiassa skandinaavinen demokratia, jossa naisille ja köyhille miehillekin annettiin äänioikeus jo v. 1906.

Yhtä typerää olisi syyttää Saksaan tukeutuneita valkoisia siitä, mitä meille olisi tapahtunut, jos Saksa ja Hitler olisi voittanut maailmansodan.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Uotila, Lenin sanoi, että valta on otettava keinoilla millä hyvänsä. Tämäkin piittaamatta veriuhrin määrästä ja julmuuden laadusta.

Kuinka monta miljoonaa viatonta siviiliä kuolikaan Leninin hirmuhallinnon terrorin seurauksena ?

Kunnon vanhalta kommunistiltakin vaaditaan melkoisen kieroutunutta mieltä totuuden kääntämiseksi ihmisyyttä vastaan.

Lenin tiettävästi kuoli tuon ajan luksustautiin - aivokuppaan.

Vasemmistoliikkeillä kommunisteilla ja Saksan kansallisosialisteilla oli tapana likvidoida kaikki näitä kohtaan osoitettu tai jopa oletettavissa ja odotettavissa oleva kritiikki.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Lauri Kiiski, #15.
Kun tehdään vallankumous ja pannaan viralta vanhat etuoikeutetut ryhmät, uhreja ilman muuta syntyy. Tsaristinen luokkayhteiskunta ei kerta kaikkiaan ollut työtätekevän proletaariluokan hyväksyttävissä.

Neuvostoliiton vuosina kuoli hirmuisesti ihmisiä. Se oli tuon pakkojärjestelmän historiaa. Väitteeni on se, että Suomen kansalaissodan punaisia ei mitenkään voida syyttää siitä, mitä Venäjällä tapahtui seuraavilla vuosikymmenillä. Hehän olivat jopa tuon barbarian uhreja paettuaan Neuvostoliittoon.

Emmehän me yleisesti syytä valkoisiakaan siitä, että he turvautuivat Saksaan, jossa myöhemmillä vuosikymmenillä kehittyi Hitlerin hirmuvalta. Siellä murhattiin miljoonia ihmisiä pelkästään etnisellä ja rodullisella perusteella. Saksan ja Hitlerin hirmuvalta olisi saattanut voittaa, ellei Yhdysvallat olisi puutunut peliin.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Taas kerran ohitat olankohautuksin kommunistien hirmuhalloinnot valtavine veriuhreineen, joka on sanalla sanoen kuvottavaa. Hitlerkin oli ehta sosialisti.

Toteat jota kuinkin, että kun tehdään vallankumous, niin rapatessa roiskuu...

Häpeäisit edes.

Ne voimat, jotka aiheuttivat yli 100 miljoonan ihmisen siviiliuhrin 1900- luvulla olivat vasemmistolaisia voimia - Lenin, Stalin, Hitler, Mussolini, Mao, Pol Pot jne...

Demokraattiset vasemmistototalitarismilta säästyneet maat kuten USA ja Britannia ovatkin sittemmin olleet vastenmielisiä monelle toverille.

PS. Kyllähän Stalin ja Kollontai kävivät kertomassa v. 1917 marraskuussa SDP:n puoluekokouksessa, kuinka vallankumous tehdään Leninin opein. On vain arvailujen varassa, mitä Suomessa olisi tapahtunut kommunistien hävittäessä vanhan talonpoikaiskulttuurin, mikäli olisivat sattumoisin vallankumouksessaan täällä onnistuneet.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #18

Lauri Kiiski, #18.
Ne voimat, jotka aiheuttivat yli 100 miljoonan ihmisen siviiliuhrin 1900- luvulla eivät olleet Suomen vasemmiston kannattamia voimia - Lenin, Stalin, Hitler, Mussolini, Mao, Pol Pot jne...

Suomen vasemmistovoimat ovat pohjoismaisen sivistyneen demokratian voimia niin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa nytkin istuu demarivetoinen hallitus. Suomi on kautta aikojen kuulunut samaan kulttuuripiiriin kuin Ruotsi ja Pohjoismaat. On pöyristyttävää niputtaa samaan vasemmistoideologiaan sellaisia henkiöitä kuin Pol Pot, Hitler ja Mussolini.

Yhdysvaltain rahan valta ei todellakaan ollut tavalliselle työntekijälle ystävällistä. Siksi amerikansuomalaiset halusivat "parempaa elämää" Neuvostoliitosta ja kokivat karmean pettymyksen. Heidän kohtalonsa oli surkeista surkein: ensin kurjuutta USA:ssa, sitten hirveä pettymys ja tuho Neuvostoliitossa. Noita ihmisiä ei millään muotoa voi syyttää mistään. He olivat surkeita pahan maailman uhreja, jotka erehtyivät uskomaan "parempaan maailmaan".

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #20

Sinulla ei ole kerta kaikkiaan kompetenssia arvioida sitä, mitä Suomessa olisi tapahtunut v. 1918 vallankumousyriyksen onnistuttua. On varsin tyhmää ajatella, että Suomessa olisi tuolloin toteutettu ruotsalaisia sosiaalidemokraattisia arvoja bolsevismin sijaan.

Suomi oli venäläinen v. 1918, eikä ruotsalainen enää yli 100 vuoteen.

Mikä maa se pelasti miljoonat nälkäkuolemalta Neuvostoliitossa kahdesti bolsevikkivallankumouksen jälkeen 1920 - 1930 luvuilla? Jatka vain aivan vapaasti USA:n mollaamista kaikessa rauhassa edelleenkin, vaikka melkoisen tyhmältä tuo kuulostaakin.

Jos olet historiantietämykseltäsi nolo ja värittynyt, niin siitä huolimatta Hitler, Mussolini ja Pol Pot olivat ehtoja vasemmistolaisia - halusit tai et.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #21

Lauru Kiiski, #21.
Ei minulla eikä kenelläkään muulla ole kompetenssia arvioida varmasti, mitä olisi tapahtunut tulevaisuudessa, ellei olisi tapahtunut niin kuin tapahtui. Vasta jälkikäteen saamme tietää sen. Niinpä Suomen työväenliikkeellä oli alkuvuodesta 1918 täysi syy ajatella, että Suomi voisi jatkaa länsimaisen demokratian tiellä. Suomessahan oli jo v. 1906 toteutettu hyvin demokraattinen eduskuntauudistus jopa ensimmäisenä maailmassa. Ja 31.12.2017 Lenin oli myöntänyt Suomelle itsenäisyyden.

Suomi oli ollut osa Ruotsia 700 vuotta, suuriruhtinaskuntana Venäjän yheydessä satakunta vuotta. Suomen oikeuslaitos toimi koko Venäjän vallan ajan ruotsalaisen perinnön pohjalta. Siinä mielessä Suomi oli yhä ruotsalainen.

Arvostelen USA:n banksterien ja rahan valtaa, kun aihetta on. Kiitän USA:ta siitä, että sen väliintulo pelasti Euroopan Hitlerin vallalta. En ole kyllä kuullut Hitleriä, Pol Potia ja Mussolinia luokiteltavan vasemmistolaisiksi.

Eihän Ruotsidemokraattista puoluetta millään hinnalla hyväksytä demarien hallituskumppaniksi. En halua kyllä luokitella Ruotsidemokraattejakaan noiden kammottavien nimien yhteyteen. Mutta Ruotsidemokraattejahan luokitellaan oikeistopopulisteiksi (eikä vasemmistopopulisteiksi),

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #21

"Sinulla ei ole kerta kaikkiaan kompetenssia arvioida sitä, mitä Suomessa olisi tapahtunut v. 1918 vallankumousyriyksen onnistuttua."

Kenelläkään ei ole kompetenssia arvioida kontrafaktuaalista historiaa.
Mikäli kontrafaktuaalisesta historiasta jäisi kontrafaktuaalisia aikalaislähteitä, niin ammattihistorioitsijoilla voisi olla tällainen kompetenssi.

Kontrafaktuaalisia historian aikalaislähteitä ei kuitenkaan ole olemassa, koska kontrafaktuaalista historiaa ei koskaan tapahtunut.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #30

Olli Bäckström, #30.
Kiitos selventävästä kommentista. Kontrafaktuaalista historiaa ei todellakaan koskaan tapahtunut.

Miten me olisimme esimerkiksi vain kaksi vuotta sitten osanneet arvioida, millaista politiikkaa Donald Trump ajaa tänä päivänä. Se ei paljonknaan enää muistuta USA:n politiikkaa vuodelta 2016.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #30

Kuitenkin Leninin porukat olivat kiistatta, todistettavasti ja näkyvästi sparraamassa Suomen SDP:n vallankumouspyrkimyksiä jo v. 1917 lähtien.

Leninin sosialistisen vallankumouksen ydinajatushan oli, että valta tuli ottaa keinolla millä hyvänsä ja kaikki kritiikki ja vastustus on armotta ja uhrimäärästä riippumatta vaiennettava.

En menisi hurskastelemaan siitä, etteiväkö Suomen punakaartit olisivat poikenneet tästä ohjeistuksesta, mikäli niille olisi tämä mahdollisuus suotu.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #32

"En menisi hurskastelemaan siitä, etteiväkö Suomen punakaartit olisivat poikenneet tästä ohjeistuksesta, mikäli niille olisi tämä mahdollisuus suotu."

Olet ymmärtänyt historiantutkimuksen aivan täysin väärin. Yritän selventää asiaa parhaan kykyni mukaan:

Olemassa oleviin aikalaislähteisiin perustuva lähdekrittiinen tutkimus ei ole hurskastelua.

Olemassa olemattomien asioiden kritiikitön jossittelu on hurskastelua.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #34

Tässä asiassa historiankirjoituksen lähdekritiikki on ollut kovasti värittynyttä ja valikoivaa.

Vasemmistolaisten vallankumousten seuraukset maailmalla ovat varsin hyvin tiedossa totalitarismeineen, enkä nyt olisi mielelläni arvioimassa sitä, miten asia olisi muka Suomessa hoidettu poikkeuksellisedti toisin, ilman valkoisten ja suojeluskuntien vastarintaa.

Olisipa mukava kuulla tuosta aikalaislähteisiin perustuvatsa lähdekriittisestä tutkimuksesta enemmän, jonka puolesta voi päätyä yleisten kehityskulkujen vastaiselle kannalle ?

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #36

"Olisipa mukava kuulla tuosta aikalaislähteisiin perustuvatsa lähdekriittisestä tutkimuksesta enemmän, jonka puolesta voi päätyä yleisten kehityskulkujen vastaiselle kannalle ?"

Hyvä lähdekriittinen tutkimus on sellaista, joka välttää yleisten kehityskulkujen hahmottelua omana todisteenaan jostakin. Ammattijargonissa noita yleisiä kehityskulkuja kutsutaan teleologioiksi, ja niille löytyy ammattihistorioitsijoiden parista vain vähän ymmärrystä.

Marxisti-leninistisessä historiassa teleologia oli kaiken tutkimuksen lähtökohta ja samalla sen päätepysäkki. Tämä historiantutkimuksen koulukunta ei enää ole valtavirtaa.
Yleisempiä teleologian koulukuntia ovat yhä liberaali teleologia, joka näkee historian edistyskulkuna kohti parlamentaarisia demokratioita ja niiden instituutioita, sekä kansallismielinen teleologia, jossa historia on olemassa vääjäämättömänä luomiskertomuksena omalle kansallisvaltiolle.

Lähdekriittinen tutkimus päätyy toistuvasti, ellei jopa säännönmukaisesti, näiden yleisten kehityskulkujen vastaiselle kannalle.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #32

Lauri Kiiski, #32.
Lenin todellakin tutustui kesällä moniin suomalaisiin, jotka auttoivat häntä piileskelemään tsaarin poliisilta. Samalla Lenin sai tutustua suomalaiseen ja pohjoismaiseen sosialidemokratiaan. Demareillahan oli ollut ehdoton eduskuntaenemmistö. Tuon näkemyksen perusteella hän oli varmaan valmis myöntämään Svinhufvudille Pietarissa 31.12.1917 Suomen itsenäisyyden.

Kaikkien vallankumousten ydinajatuksena on ottaa valta ja nujetaa vastustus.
On mahdotonta jälkikäteen tietää, miten Suomen punakaartit olisivat toimineet, jos olisivat saaneet vallan. Valkokaartit eivät ainakaan toimineet kovin ihmimillisesti, kaukana siitä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #35

Kyllähän sosialistisissa vallankumouksissa on ollut poikkeuksetta se tendessi, että vallanpitäjinä ovat lopulta ne kaikkein suurimmat roistot ja häikäilemättömimmät murhamiehet.

Millä tavoin Suomessa olisi ollut toisin - ja varsinkin Neuvosto-Venäjän naapurina ja ex-autonomiana ?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #38

Lauri Kiiski, #38.
Onhan toki olemassa länsimaisia demokratioitakin, joissa vähäosaisten asioita edistetään rauhanomaisesti. Siihen joukkoon lasken myös Suomen. Meillä oli demaripääministeri Väinö Tanner jo vuonna 1926. Oikeat demokratiat ovat harvassa. Mutta onneksi Suomi on yksi niistä. Uskon, että punaisten voittaessa vähävaraisten asiaa olisi edistetty hyvin ripeästi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #40

Tanner ei tainnut olla vallankumousmiehiä, vaan luotti enemmän demokratiaan. Ne voimat, jotka ottivat SDP:n puoluekokouksessa marraskuussa 1917 Stalinin ja Kollontain avustuksin vallan ja lähtivät väkivaltaisen vallankumouksen tielle, eivät olleet tannerilaisia voimia.

Neuvostobolsevikit taisivat vihata Tanneria miehen kuolemaan asti.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #41

Lauri Kiiski, #41.
Olihan siellä hallituksessa myös mm. Miina Sillanpää ym. Neuvostojohto tosiaan vierasti ja vihasikin Tanneria loppuun asti. Siitäkin näkee, että kaikkia Labour-poliitikkoja ei voida käsitellä yhtenä "roskajoukkona".

Urho Kekkonen taas taisteli koulupoikana valkoisten puolella, mutta hänestä kehittyi varsinainen Kremlin suosikki.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #38

No jos oikein kontrafaktualisoidaan, niin Leninhän toivoi yleiseurooppalaista vallankumousta ja työväenvaltaa. Ei hän uskonut sosialismin totetuttamisen mahdollisuuteen Venäjällä yksin, ja oli oikeassa.

Yhtä hyvinhän olisi voinut olla, jotta onnistunut vallankumous Suomessa olisi kääntänyt vaaán vallankumouksen puolelle, jolloin sosialismi olisi toteutunut Euroopassa, ja varmaankin eläisimme jo kommunismissa, ei olisi tullut maailmansotaa, eikä miljoonia kuolleita, ei olisi nälkää, eikä puutetta maailmassa. Ei olisi ollut stalinismia, eikä talvisotaa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #52

Pekka Rponen, #52.
Erittäin mielenkiintoisia pohdiskeluja. Noinkin olisi voinut käydä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #32

Lenin katsoi, että vallankumous on mahdollinen vain, jos se leviää koko Eurooppaan. Jos ei tunne kommunismin aatehistoriaa, niin epäilemättä voi pitää Leniniä ja Stalinia vain vallantavoittelijoina. Nationalistejahan he eivät missään tapauksessa olleet.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #53

Pekka Roponen, #53.
Minulla on sama käsitys.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kiinnostava aihe ja ajatuksia herättävä kommentointi!

Kontrafaktuaalinen "entä jos" historiointi on viihdyttävä laji. Timo Uotila näkyy niputtavan maailmansodat kovin suurpiirteisesti, mutta minun mielestäni toista maailmansotaa ei olisi edes käyty (ainakaan vielä 1940-luvulla) jos Saksa olisi voittanut sen ensimmäisen.

Toinen pointti on tuo kollektiivinen syyllisyys, jota ollaan taipuvaisia osoittelemaan myös takautuvasti tyyliin "te kommunistit harjoititte raakaa väkivaltaa jo sata vuotta sitten". Te? Kenelle sanat on osoitettu? Ns. kansallinen muisti on toinen näkökulma samaan asiaan: "Me suomalaiset olemme olleet näissä maisemissa jo kaksituhatta vuotta." Me? Kuka voi sanoa näin?

Valpastuin äskettäin kuullessani uudesta suomalaiseen SS-vapaaehtoisosastoon kohdistuvasta tutkinnasta. Olivatko meikäläiset mukana juutalaisten ideologisessa surmaamisessa? Entä jos tosiaan olivatkin, vaikka mikään tähänastinen ei ole siihen viitannut? Miten minä SS-taistelijan poikana suhtaudun asiaan, jos tutkimus tavalla tai toisella päätyy määrittelemään vaikkapa oman isäni aseveljineen sotarikollisiksi?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tuomo Kokko, #33.
Olen myös sitä mieltä, että Saksaa nöyryytettiin ensimmäisen maailmansodan rauhanehdoissa, mikä käänsi ennen pitkää kansalaismielipidettä kansallissoslismia ja revanssia kohti.

On hyvä, että valoa luodaan vähitellen historian pimeimpiinkin sopukoihin, mm. SS-liikkeeseen.

Kaikenlainen kollektiivinen syyllistäminen tyyliin "te kommunistit harjoititte raakaa väkivaltaa jo sata vuotta sitten..." ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun. On myös hyvin primitiivistä luokitella koko Labour-blokki saman herjaksen alle.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Suomi ei todellakaan ollut vuonna 1918 mikään "hyvinvointivaltio". Ilmoilla oli toivoa paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta. Kannattaa lukea vaikkapa Ilmari Kiannon "Punainen viiva",FE Sillanpään "Hurskas kurjuus" ja Linnan "Täällä Pohjantähden alla". Silloin ymmärtää, miksi köyhät ja syrjäytyneet alkoivat vaatia oikeuksiaan.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

"Suomi ei ollut vuonna 1918 mikään "hyvinvointivaltio."

Ainakin se oli ennen kapinaa hallinnoltaan ehkäpä maailman demokraattisin, kansanvaltaisin, maa.
Kunnallislain hyväksymisen jälkeen 1917 vasemmistolle avautui suuret vaikuttamisen lisämahdollisuudet.

Vaalilipuin asiat olisi pitänyt hoitaa, ei asein. Mikä oli estänyt valtiollisissa vaaleissa reilun enemmistön saannin vasemmistolle? Se, että kaikki työläisetkään eivät hyväksyneet marxilaista sosialismi/kommunistista aatetta.

Olen lukenut mainitsemasi teokset. Jokaisen kansalaisen on tietenkin hyväksyttävää perätä oikeuksiaan, ja pyrkiä parempaan elämään. MUTTA, sen ei pidä tapahtua asein. Ehkä hirmuhallinnon kaatamiseksi. Sellaista ei Suomessa missään tapauksessa tuolloin ollut, vaikka epätasa-arvoisuutta ja kurjuuttakin toki maassamme esiintyi.

Mitä sellaista kapinalla saavutettiin, mitä ei ollut jo saavutettu, tai olisi parlamentaarisen eduskuntatyöskentelyn kautta saatu aikaiseksi? Ei muuta kuin suuret uhrit, surua ja murhetta vuosikymmeniksi.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Rampanen, #48.
Sisällissotaan johti se, että Sdp-enemmistöisellä eduskunnalla ei v. 1917 ollut kunnon toimintamahdollisuuksia Kerenskin hallituksen ja Suomen oikeisto-opposition jarrutuksen vuoksi. Sitten määrättiin uudet vaalit, joissa Sdp menetti enemmistönsä. Turhautuneen vasemmiston radikaalit johtajat päättivät ottaa vallan.

Vallankaappaus ei tietenkään kuulu demokratiaan. Mutta Suomen vähävaraisilla työläisillä ja melkein maaorjuudessa elävillä torppareilla oli todellista aihetta tilanteensa korjaamiseen.

Kapinan kukistaminen oli valitettavan väkivaltainen ja verinen prosessi. Samanlaisia tilanteita oli monessa Itä-Euroopan maassa. Vain Suomessa demokratia saatiin toimintaan maailmansotien välisenä aikana.

Kirjoitukseni perusteemana on tämä: On väärin sanoa, että punaiset olisivat pyrkineet stalinistiseen terroriin. Yhtä väärin on väittää, että valkoiset olisivat pyrkineet Hitlerin terroriin.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #49

Mitä ihmeen turhautumista piti sosialistijohdon tuoda esiin??!

Lokakuun vaalit 1917 olivat lailliset, demokraattiset ja avoimet. Niin kuin jo totesin, jos vasemmistoaatteella olisi ollut laajempi kannatus, niin tottahan olisivat voittaneet nuo vaalit ja saaneet enemmistön. Eivät voittaneet! Demokratiassa pitää vaalihäviö hyväksyä ja tunnustaa eikä ainakaan alkaa aseellista kapinaa!? Sellaiseen ei ollut vuonna 1918 Suomessa kuin hyvin olemattomat syyt. Näin totesivat monet maltilliset sosialistijohtajatkin.

Punaisten herrassosialistinen johto Venäjän bolshevikkijohdon, Stalin mukana, painostamana alkoi kapinan Suomen laillista hallintoa vastaan tarkoituksena poliittisen ja taloudellisen vallan kaappaaminen omiin käsiin, proletariaatin diktatuurin perustaminen - Neuvosto-Suomen.

Hitleristä ei Suomessa 1918 Timo Uotila tiedetty yhtään mitään!! Eivät valkoiset eivätkä punaiset.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #56

Pertti Rampanen, #56.
Kun kirjoitan, että lokakuun vaalit 1917 olivat demareille pettymys, en tarkoita, että hyväksyisin sen syyksi kapinan aloittamiseen. Historiankirjoitus pyrkii ymmärtämään tapahtumien syyt, vaikka ei niitä hyväksyisikään.

Ymmärrän demarien pettymyksen siihen, että he eivät pystyneet käyttämään hyväkseen edellisten vaalien enemmistöasemaansa hankalan maailmantilantten vuoksi. Taisi olla melkein ensimmäinen kerta historiassa, kun Suomen tai minkään maan Labour sai yksinkertaisen enemmistön eduskuntaan.

Eivät Suomen asiat myöskään olleet köyhien ja syrjäytettyjen kannalta niin hyvät, että ei olisi ollut huutaviakin vääryyksiä ja epäkohtia jo hiljattaisen säätyvallan päiviltä.

Suomen punaiset eivät olleet perustamassa Neuvosto-Suomea vaan itsenäisen ja demokraattisen Labour-Suomen vaikkapa nyky-Ruotsin malliin. Suomihan oli saanut itsenäisyydelleen itsensä Leninin tunnustuksen.

Kirjoitukseni perusväite on, että punaiset eivät tienneet Stalinin terrorista mitään. Eihän kukaan tiennyt. Jos he olisivat tienneet, miten he olisivat pyrkineet omaa tuhoaan kohti? Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä. Liian usein tällaisia väitteitä kuulee. Vielä vähemmän valkoiset tiesivät mitään Hitlerin hirmuvallasta, vaikka turvautuivatkin Saksaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset