TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

Prahan ja Suomen sokki 21.8.1968

# On kulunut 50 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto ja sen Vasovan liiton renkivaltiot hyökkäsivät Tshekkoslovakiaan 21.8.1968  ja kukistivat siellä muhivan demokraattisen sosialismin, joka uhkasi Kremlin yksinvaltaa ja sen itäeurooppalaisia vasalleja.

   Monelle suomalaiselle se oli pelottava tapahtuma. Pääministeri Mauno Koivisto kuulemma purskahti itkuun. Moskovan inhimilliseen hallintoon uskoneet menettivät lopullisesti luottamuksensa Kremliin.

   Psykologisesti Prahan kevään jälkeinen tilanne oli jotenkin samanlainen kuin muutaman vuoden takainen toiveita herättänyt arabikevät, joka sitten purkautui nykyiseen veriseen sotaan.

   Työskentelin tuolloin Yleisradion ulkomaanpalvelussa ja luin päivittäin ulkomaisia lehtiä Tshekkoslovakian kehityksestä. Erityisesti Neue Zürcher Zeitung seurasi tarkasti Alexander Dubčekin puheita ja toimenpiteitä. Toiveet ”demokraattisesta sosialismista” vahvistuivat. Ennen Yleä olin työskennellyt mm. amerikkalaisessa uutistoimisto UPI:ssa.

      

# Minulle elokuun 21. päivän 1968 sokki oli vaikea. Olin lähdössä Leningradiin venäjän kielen oppiin Yleisradion ja opetusministeriön stipendin turvin. Nyt mietin ankarasti. lähtisinkö koko matkalle. Lähdinpä sentään. Leningradissa oli myös pari suomalaista upseeria venäjää oppimassa samoilla yliopiston tunneilla kuin minä.

   Muistan jännittyneen tunnelman lokakuulta, kun seurasin noiden upseerien kanssa Suomesta tihkuvia uutisia, joissa kerrottiin pääministeri Aleksei Kosyginin lähestyvän sota-aluksella Suomen rannikkoa, jossa hänen piti tavata presidentti Urho Kekkonen.

 

# Leningradissa elettiin 1968 melkoisessa uutispimennossa. Suomen radion FM-lähetykset eivät kuuluneet, suomalaisia sanomalehtiä ei juuri saanut kioskeilta. Kännyköistä ei osattu uneksiakaan. Jos halusi puhelinyhteyden Suomeen, oli mentävä puhelinkeskukseen pyytämään, että ”telehvoonisantrat” järjestivät puhelinyhteyden. Joskus sitä piti odottaa puolikin tuntia.

   Syksymmällä seuraisin Leningradista käsin, kun radikaaliset ylioppilaat, taistolaiset ja muut, "valtasivat" oman Ylioppilastalonsa.

   Tapahtumat hajottivat SKP:n saarislaisiin ja taistolaisiin, Kremlille uskolliseen vähemmistöön. SKDL oli lopulta oikeastaan ainoa puolue, joka selkeästi tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen. Muut puolueet keinottelivat presidentti Kekkosen selän takana.

   Leningradissa opiskelu oli minulle hyvä rokotus Kremlin propagandaa vastaan. Näin läheltä ja käytännössä, miten vaillinaisia ihmisoikeudet ja elämän edellytykset Neuvostoliitossa olivat.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (51 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Mitenkähän olisi käynyt suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisen, jos itäblokki olisi romahtanut jo 1960/70-lukujen taitteessa? Ehkä olisimme jo tähän päivään mennessä palanneet takaisin "iloiselle" 1800-luvulle...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suomi on melko johdonmukaisesti seurannut Ruotsia sosiaaliturvan kehittämisessä, ja varsinkin silloin. Itäblokin olemassaololla ei sille ollut mitään merkitystä. Ja Ruotsille vielä vähemmän.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Ainut vaan, että noina vuosina suomen hyvinvonti kasvoi kovalla vauhdilla ja siinä oli isossa roolissa venäjän kauppa.

Jos blokki olisi hajonnut ja siitä seurannut neuvostoliiton kaatuminen (kuten -90 luvulla kävi) olisi kauppa voinut kärsiä ison kolauksen.
Ja siinä maailman ajassa emme olleet vielä nousseet kuten -90 lukuun mennessä.

Olisimme tällä hetkellä vielä kauempana ruotsista kuin nyt.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #3

Mikko Raatikainen, #3.
Neuvostoliiton kanssa käyty idänkauppa oli todellakin jossakin vaiheessa Suomen taloudelle edullista. Olisi kuitenkin ollut vaikea mennä sanomaan Prahan demokratiaan pyrkiville voimille: "Olkaa nyt kiltisti Moskovalle, jotta Suomen idänkauppa ei häiriintyisi."

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen Vastaus kommenttiin #7

Joo, tuskin olisi suomen mielipide asioihin vaikuttanut.

Mutta vastaus olikin enemmän Kuikan kommenttiin:
"Suomi on melko johdonmukaisesti seurannut Ruotsia sosiaaliturvan kehittämisessä, ja varsinkin silloin. Itäblokin olemassaololla ei sille ollut mitään merkitystä. Ja Ruotsille vielä vähemmän. "

Kuten itsekin totesit.
Tuohon aikaan idän kauppa oli suomen elintason nousulle aivan elinehto.
Sen vuoksi monesti ihmettelen nykykommentointia suomettumisesta ja sen tyhmyydestä.
Siinä vaan yritettiin pitää suhteita yllä keinolla millä hyvänsä, ettei kauppa tyrehtyisi.
Tosin toisinaan mentiin niin lujaa, että jopa moskovasta toppuuteltiin, mutta rapatessa roiskuu.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #9

Mikko Raatikainen, #9.
Oliko idänkautta tosiaan Suomen suomettuneen idänpolitiikan veturi? Oliko Neuvostoliitto antanut Suomelle niin hyvä kaupan ehtoja, että tämä veti vuorineuvokset Moskovan linjoille? Osittain näin kyllä tapahtui.

Mutta taustalla kyllä kummitteli YYA-sopimus, jonka perusteella Kreml yritti vetää Suomea yhteisiin sotaharjoituksiin. Onneksi Kekkonen oli lujana eikä suostunut. Se on sanottava UKK:n kunniaksi. Ei häntä voinut sentään vetää mihin hyvänsä.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen Vastaus kommenttiin #17

Luin kirjan Rahat pois bolsevikeilta! Suomen pankin bilateraalisen ajan pomot kirjoittaa.
Kyllä NL tarvitsi meidän tekniikkaa ja tietoa vähintään yhtä paljon kuin me heitä.
Siiten loppua kohti alkoi se saapasralli. Useat NL tahot uskoi Suomen ylipäätään vedättävän.
Mutta eniten kirjasta jäi mieleen se miten pieni piiri siinä pyöri.

Myös kaupan kokoa on liioiteltu mikä oli osa UKK: n ja esikunnan muutakin vilunkia.
Tuossa se gäppi Sweduihin repesi kun jäätiin kulutustavaraviennistä länteen pois. Se näkyy yhä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #2.
Juuri noin minäkin tämän näen.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Myöskään teollisuustuotanto ei olisi yksipuolistunut samalla karmealla tavalla, vaan olisimme mahdollisesti ottaneet senkin osalta oppia Ruotsista.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen Vastaus kommenttiin #10

Voit Max olla oikeassa tai väärässä... sitä emme saa tietää.

Voidaan myös ajatella että silloin uskottiin Neuvostoliiton ikuisuuteen ja tuudittauduttiin idänkaupan ikuisuuteen, joka laiskisti johdon nostamaan jalat pöydälle ja unohdettiin tuotekehitys ja markkinointi maailmalle.
Luotettiin että ne rätit ja lumput jotka ei kelvannut mihinkään muualle kuin n:liittoon, riittää ikuisesti.
Kun n:liitto hajosi oltiin kusessa.

Nyt sitä on helppo kritisoida, mutta silloin ei tiedetty tulevaisuutta.

Tämä osaamattomuus vaivaa suomalaisia johtajia edelleen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #13

Mikko Raatikainen, #13.
Useimmat taisivat uskoa silloin 1968, että Neuvostoliitto ei romahtaisi 21 vuoden kuluttua. Eihän sitä uskottu vielä lokakuussa 1989, vaikka loppu alkoi olla käsillä 9.11.1989.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #10

Max Jussila, #10.
Aivan oikea huomio. Bilateraalikauppa kehitti Suomen taloutta yksipuoliseen suuntaan. Idänkaupan säännöt koskivat vain Neuvostoliittoa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Janne Kejo, #1.
En voi ymmärtää, mitä yhteyttä on suomalaisella hyvinvointivaltiolla ja itäblokilla. Nehän ovat eri planeetoilta. Suomen esikuvana on kauan ollut Ruotsi.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kuten Mikko Raatikainen kommentissaan #3 selittää, kyse on siitä, että Suomi sai Neuvostoliiton kaupan ansiosta aineelliset edellytykset hyvinvointivaltion rakentamiselle.

Lisäksi pitää tunnustaa, että vaikka hyvinvointivaltion tekninen esikuva olisikin ollut Ruotsissa, Neuvostoliitto oli se taho, joka mahdollisti vasemmistolaisen politiikan toteuttamisen Suomessa ja sen myötä hyvinvointivaltioon pyrkimisen poliittisen oikeutuksen.

Maamme itsenäistymisen aikoihin ja toisen maailmansodan loppumiseen asti Suomen valtaapitävän eliitin esikuvana oli Saksa eikä Ruotsi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

Oikeaoppiset kommunistit (taistolaiset) tosin kritisoivat eniten demareita ja maltillisia SKDL:läisiä, koska he katsoivat, että uudistuspoliiikan ajamisella ne tahot ovat varmimpia kapitalismin pystyssä pysymisen takuumiehiä. Taistolaiset eivät halunneet parantaa duunarien asemaa Suomessa, vaan muokata maaperää oikealle vallankumoukselle.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #12

Juha Kuikka, #12.
On vaikea sanoa, mitä taistolaiset oikeasti ajattelivat. Heillekin Tshekkoslovakian miehitys ehkä oli sokki, mutta he eivät halunneet sitä taktisista syistä myöntää. Ihmiselle on aina vaikea kääntää takkia. Kuitenkin takin kääntäminen ei ole moraalitonta vaan kääntämättä jättäminen on moraalitonta, jos tilanne vaihtuu ja saa parempaa tietoa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #11

Janne Kejo, #11.
On totta, että Suomen eduskunnassa oli 1966-70 harvinainen vasemmistoenemmistö 103-97. Se tuntui tietenkin myös hallituspolitiikassa. Mutta Neuvostoliitto ei ollut mikään hyvinvointivaltion malli. Kaukana siitä. Sitä paitsi SKDL suhtautui Kremliin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen kenties kielteisemmin kuin mikään muu puolue.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Oltiin vaimon kanssa Tehtaankadulla mieltä osoittamassa venäläisten edesottamuksia kohtaan. Vaimo oli viimeisillään vanhemman lapsemme odotuksessa. Kyllä siihen aikaan vähän pelotti, kun tiedettiin ettei Neuvostoliiton johto suuresti pitänyt meistäkään erimieltä olevista "aleniukselaisista".
Hyvinhän siinä kuitenkin on käynyt. Ollaan ensi kuun lopulla viettämässä tyttäremme 50-vuotispäiviä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Teuvo Valkonen, #4.
Mielenkiintoisia muistelmia. Ele Alenius (SKDL) oli todellakin Tehtaankadun boikotissa kriittisen Praha-kantansa vuoksi.

Ja lämpimät onnittelut tyttärelle!

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Prahan/Tsekkoslovakian tapahtumat näkyvät ja tuntuvat yhä,kommunismiin tai venäläisiin(neukkuihin) ei luoteta itäisessä euroopassa,,suomi on poikkeus,,hyväksyvää hyminää kuuluu edelleen molempiin,,!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suomi onkin kautta aikain ollut ainoa maa, jossa on osittain uskottu neuvostopropagandaan. Siihen ei uskottu lännessä eikä itäblokin maissa ja kaikkein vähiten Neuvostoliitossa itsessään.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #16.
Jotkut ovat kyllä uskoneetkin neuvostoptopagandaan. Kyllähän siihen aikoinaan uskoivat amerikansuomalaisetkin, koska he muuttivat Stalinin valtakuntaan. Monet taas ovat Kekkosen tavoin tässä maantieteellisessä asemassa pitäneet varovaisuutta parempana kuin uhittelua.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #25

30-luvulla ei neuvostotodellisuudesta kauempana paljon tiedetty. Suomessa kylläkin. Siihen aikaan Suomessa ei sellaiseen propagandaan uskottu kuin ehkä Pohjois-Amerikan suomalaisten keskuudessa. Kirjoitinkin lähinnä niistä taistolaisajoista.

Sodan jälkeen sodat sotinut sukupolvi poliittisessa johdossa Suomessa laittoi suun suppuun ja alkoi suoltaa hyväksyttävää liturgiaa ystävällisestä naapurimaasta. Se sukupolvi tiesi puhuvansa puppua ja ymmärsi myös, että nyt vain oli pakko niin tehdä. Sen tiesi Kekkonenkin, ja varsinkin hän.

Mutta seuraava suurten ikäluokkien sukupolvi ei ollut elänyt sotapropagandan aikana, vaan oli kuullut vain sitö YYA-liturgiaa. Se alkoi uskoa siihen tosissaan, mitä vanhempi sukupolvi ei ollut milloinkaan tullut edes ajatelleeksi. Suomessa siihen pystyi uskomaan, koska Suomi ei ollut sosialistisen kurjuuden alla eikä kellään täällä asuvalla ilman matkustelua ja omakohtaista asioihin perehtymistä konkreettisella tasolla ollut mitään tuntumaa sosialistiseen todellisuuteen ja kaikkiin sen epäkohtiin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jari Pirppu, #14.
Hiukan noinhan asiat ovat.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Missä lusmuili Kekkonen Tshekkoslovakian miehityksen aikaan? En muista hänen esiintyneen julkisuudessa kertaakaan koko kriisin aikana. Neuvostojohto oli ilmeisesti valehdellut hänelle päin naamaa omista suunnitelmistaan Tshekkoslovakian suhteen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Hannu Mononen, #15.
Tuoreen Suomen Kuvalehden mukaan Kekkonen järkyttyi ja hankki salaa heti aamulla tietoa Tshekkoslovakin suurlähettiläältä, joka sai sitten päälleen Neuvostoliiton koston. Kekkonen yritti olla provosoitumatta. Hän tapasi sitten lokakuussa Suomenlahdella sota-aluksella NL:n pääministerin Aleksei Kosyginin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eli kaikki tuo käytös puhuu sen puolesta, että Neuvosto-osapuoli olisi tosiaankin valehdellut Kekkoselle päin naamaa "luottamuksellisessa" ulkopoliittisessa suhteessa.

Sitten Hiittisten saaristoon tuli sota-aluksella Aleksei Kosygin häntä hyvittelemään, ja niin salaisin järjestelyin, että asiasta pimennossa pidetyn rannikkotykistön tulenavaus oli täpärällä.

http://www.kylmasota.fi/fi/index.php/ajanjakso/blo...

Yksinvaltias Kekkonen julkisesti milloin jyrähteli, milloin mylvähteli – mutta tuossa tilanteessa, kun kansakunta olisi tarvinnut johtajuutta, hän osoitti hiiren käytöstä. Myöhemmin erotetulla Puolustusvoimien komentajalla, Yrjö Keinosella, oli sentään selkärankaa antaa yksiselitteinen käsky alueloukkauksiin vastaamisesta. Ehkäpä se sittemmin vauhditti potkujenkin antamista.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #48

Hannu Mononen, #48.
Koska operaatio oli hyvin salainen ja yllätyksellinen, siitä ei ymmärrettävästi voitu kertoa etukäteen "edes Kekkoselle". Se oli hänen kaltaiselleen "idän luottomiehelle" tietenkin karvas yllätys. Kekkonen päätti kuitenkin niellä kiukkunsa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Katsokaapa tätä pilakuvaa vuodelta 1968. Suomi esitti valituksen brittilehdelle, joka kuvan julkaisi: Lehti pyysi Suomelta anteeksi.

http://www.cambridgeinternational.org/images/15843...

(Siis sivulla 9)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #19.
Erikoinen pilakuva tosiaan. Suomen varovaiseen linjaan kiinnitettiin kyllä huomiota. Itse mietin usein, kumpi oli vähemmän Kremlin ohjailtavissa, Suomi vai Albania tai Jugoslavia, jotka kieltäytyivät lähettämästä joukkoja Tshekkoslovakiaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jugoslavia ei kuulunut Varsovan liittoon, ja Albania erosi siitä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #27

Pekka Roponen, #27.
Jokin Varsovan liiton maistakin oli miehityksen ulkopuolella, ettei vain Romania.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Ja "ihmiskasvoisen sosialismin" lopputulos oli seuraava: Tsekkoslovakia jaettiin kahdeksi valtioksi, Tsekki ja Slovakia. Jaolla ei ole historiallista eikä kulttuurista perustaa.

Nyt molemmissa valtioissa sotaliitto Nato käyttää panssareineen armeijaisännän ääntä ja sotilaat ovat mukana USA-Naton sodissa. Molemmat kuuluvat myös EU:hun, joka käyttää talousvaltaa ja painostaa vaaleilla valittuja parlamentteja.

Tsekki asukkaineen on alistettu ensituhon kohteeksi, kun USA:n ohjustukikohta rakennettiin maahan. Slovakiassa toimii USA:n rakennuttama itä-Euroopan suurin vakoilukeskus.

21.8.1968 oli epäonnen päivä silloiselle USA:n Länsi-Saksa:n yritykselle palauttaa kapitalismi Tsekkoslovakiaan.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Mr.Lintunen,,21.8.1968 oli vain yksi vastenmielinen telaketjukommunismin näytös,muuta kommunismia ei ole ollut eikä tule,,kommunismi tuli/tulee panssareilla,,ei kansojen tahdolla !

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jari Pirppu, #29.
Primitiivinen, brutaali, yksinvaltainen kommunismi etenee vain telaketjujen avulla. Ihmiskasvoinen sosialismi voidaan toteuttaa myös parlamentaarisesti, jos vihdoinkin löytyisi hyviä esimerkkejä. Toistaiseksi ne ovat loistaneet poissaolollaan.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Toteutuuko kansojen tahto telaketjukapitalismissa: Afganistan, Irak, Egypti, Libya, Jemen, Sudan, jne? Miten em. maissa toimivat demkraattiset hallinnot?

Afganistan (nukkehallitus), Irak (ei toimivaa parlamenttia, Egypti (sotilasvallankaappaus ja -hallinto), Libya (kaksi kilpailevaa hallitusta ja pääkaupunkia), Sudan (kaksi valtiota ja neljä hallintoa).

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Rauno Lintunen, #28.
Tshekkoslovkia ei ymmärtääkseni pyrkinyt kapitalismiin vaan ihmiskasvoiseen sosialismiin. Oli erikoista, että Tshekkoslovakia liittyi sosialistimaiden joukkoon jonkinlaisen parlamentarismin kautta. Niinpä Suomenkin kommunistit aikoinaan suosittelivat Suomelle "Tshekkoslovakian tietä". Ei onnistunut.

Tshekit vierastavat enemmän saksalaisia kuin venäläisiä. Saksalaiset ovat aivan vieressä ja kaappasivat Tshekkoslovakian heti maailmansodan alussa ilmeisesti Stalinin ja Hitlerin sopimuksen perusteella. Tshekeillä on myös kielisukulaisuutta venäläisiin mutta ei saksalaisiin.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Tunnen Suomen kommunistisen liikkeen historian ja nykypäivän enemmän kuin hyvin. Kommunistit evät ole suositelleet mitään "Tsekkoslovakian tietä".

Wikipedia: "Alueen saksankielisen väestön keskuudessa kuuluminen Tšekkoslovakiaan herätti alusta lähtien tyytymättömyyttä, mitä Adolf Hitlerin oli myöhemmin helppo käyttää hyväksi. Saksa vaati ja sai Tšekkoslovakialta Sudeettialueet vuonna 1938 Münchenin sopimuksella."

Stalinilla ei ollut Münchenin sopimuksessa mitään roolia. Kyllä sopimus oli Saksan, Englannin ja Euroopan länsimaiden tekosia.

Münchenin konferenssi vuonna 1938. Paikalla olivat Adolf Hitlerin edustama Saksa, Neville Chamberlainin edustama Yhdistynyt kuningaskunta, Édouard Daladierin edustama Ranska sekä Benito Mussolinin edustama Italia

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Rauno Lintunen, #34.
Kyllä Hertta Kuusinen todellakin julisti, että "Suomen tie olkoon Tshekkoslovakian tie": http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/9986...

On totta, että Tshekkoslovakin saksankieliset alueet liitettiin Saksaan jo v. 1938. Koko maa ilmeisesti Molotv-Ribbentrop-sopimuksen pohjalta.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Eikö muka Hertta Kuusisen agitaatioissa ollut plakaattejakin joissa liki:Tsekkoslovakian tie on meidänkin tiemme!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hän esitti tuon näkemyksensä julkisuudessa vuonna 1948, kun Tsekkoslovakia oli suhmuroitu kommunistien johtamaksi.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #37.
Tshekkoslovakiassa tunnettiin suurta vastenmielisyyttä naapurivaltiota Saksaa kohtaan juuri päättyneen Hitlerin vallan jäljiltä. Kansa kenties kuvitteli, että Kreml voisi tarjota jonkinlaista "turvaa" Saksaa vastaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tapio Mäkeläinen, #36.
Kyllä tuo Hertta Kuusisen teema oli erittäin laajassa käytössä. Silloin elettiin 1940-lukua, jolloin Tshekkoslovakia oli vapaiden vaalien kautta hakeutunut Kremlin liittokuntaan. Hertta Kuusinen suositteli Suomelle samaa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Tuo termi Neuvostoliiton inhimillinen hallinto särähtää korvaan melko pahasti. Oliko Koivisto tuohon skeidaan luottava hyödyllinen idiootti? Kuinka moni (nimiä esiin) menetti lopullisesti uskonsa Kremliin? Paperipussi päässäkö vierailtiin naapurissa?

Itse osasin varautua 70-luvun alussa 5. luokalla tehtyyn luokkaretkeen kysyntä/tarjonta- mentaliteetilla ylimääräisillä James-farkuilla ja Hyvön Colour-kalsareilla idänkauppaan, tosin en bilateraalisella tavalla vaan käteisellä. Kyllä oli surkea metropoli, mitähän olisi löytynyt periferiasta?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun ensimmäisen kerran vierailin Neuvostoliitossa vuonna 1974, matka kohdistui Tallinnaan ja silloin ensivaikutelma oli paljon positiivisempi kuin olin odottanut. Meidät vietiin uutuuttaan kiiltävään Viruhotelliin, joka Helsingin arkkitehtuuriin verrattuna tuntui suuren maailman pilvenpiirtäjältä. Huoneet olivat siistejä ja kylppärit hyvin varustettuja.
Illan hämärässä ikkunan edessä vilkkui Tallinna Kaubamajan mainosvalot, keskustan kadulla sen edessä ajelivat raitiovaunut ja oli havaittavissa jopa jonkinlaista iltaruuhkaa autoliikenteessäkin.

Silloin tuli aavistuksenomainen ajatus siitä, että jos täällä on elämä näin normaalia ja sen lisäksi vallitsee täystyöllisyys ilman asuntopulaa, niin olisiko tässä sittenkin jotain hyvää. Tuo illuusio kyllä häipyi nopeasti jo samana iltana, puhumattakaan seuraavista päivistä, kun pääsi kurkistamaan fasaadin taakse. Ennen kaikkea Tallinnan leimaa-antava ongelma oli venäläisten ja eestiläisten äärimmäisen tulehtuneet välit. Asia, josta ei Suomessa ollut puhuttu lainkaan.

Sen sijaan vuoden 1978 kevättalven Leningradin matkan yhteydessä ensivaikutelma Vaalimaan rajan ylityksen jälkeen bussissa oli selkäpiitä karmaiseva. Tuntui kuin kaikki ne valheet, joita Suomen YLE oli vuosikausia toitottanut tuutistaan, olisivat iskeneet kasvoille kuin märkä rätti. Tie muuttui kuoppaiseksi kuralammikoksi ja tien syrjässä käyskenteli siellä täällä kauhtuneissa sarkatakeissa palelevan näköisiä ukon ja akan rehjakkei8ta.

Ensimmäinen varsinainen asutus tuli nopeasti rajan ylityksen jälkeen näkyville. Se oli tien vasemmalla puolella siintävä Säkkijärven kylä. Talot olivat maalaamattomia ja harmaita tuskin pystyssä pysyviä tönöjä ja jollain kylän kujalla astuskeli huivipäinen maatushka kantaen selässään jotain omituista likaista pellavasäkkiä. Oli kuin olisi saapunut jonnekin todella kauas eksoottiseen kehitysmaahan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli sitten Viipurin asemarakennuksen edessä. Sitä vastapäätä oli korttelin päädyn kokoinen Leonid Brezhnevin kasvokuva, jossa hän tuuheine kulmakarvoineen valvoi isovelimäisesti kaupungin keskustaa. Aseman sisällä haisi suoraan sanottuna kuselta ja yleinen vessa olikin sellainen kokemus, ettei sitä kannata edes tässä yrittää kuvata.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Juha Kuikka, #41.
Leningradin yliopiston asuntolassa asuin samassa huoneessa neuvostokansalaisen, eräänlaisen "päällysmiehen", ja bulgarialaisen opiskelijan kanssa. Olosuhteet olivat primitiiviset. WC:ssä ei koskaan ollut vessapaperia. Yleensä siellä oli Pravda-lehti, jonka sivumäärä taisi olla vain 8. Lämmintä vettä tuli vain tunnin ajan kerran viikossa. Silloin suihkuhuoneeseen jonotettiin joukolla.

Onneksi Suomen konsulaatti tarjosi suomalaisille opiskelijoille saunan kerran viikossa. Eräs suomalainen opiskelija kauhistui ja lähti muutaman päivän jälkeen takaisin Suomeen. Minä viihdyin paikalla koko vuoden. Ympärillä riitti mielenkiintoisia tuttavuuksia eri puolilta maailmaa.

Teimme Leningradista myös retken Tallinnaan. Kävin siellä uudelleen Ylen porukoissa heti seuraavana vuonna 1969 Viru-hotellin "harjannostajaisissa", josta tehtiin Ylen Aamukahvit-lähetys. Ylen toimittajista paikalla olivat myös mm. kulttuuritoimittajat Olli Alho ja Juha Virkkunen sekä artistit Jukka Virtanen ja Marjatta Leppänen. Tuo matka tehtiin pikkubussilla Leningradin kautta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Veikko Mäkitalo, #40.
En usko, että Koivisto olisi ollut "hyödyllinen idiootti". Hänellä tuskin oli epärealistista käsitystä Neuvostoliiton "demokratiasta". Hän oli reaalipoliitikko, joka kauhistui Suomenkin rajoille taas työntyneestä sodan vaarasta.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Toisen maailmansodan päättyminen Hitlerin Saksan ja fasismin tappioon johti Neuvostoliiton arvovallan ja vaikutuksen voimakkaaseen kasvuun. Yhdysvallat ja sen määräysvallassa olleet länsi-Euroopan valtiot kavahtivat sosialismin nousua ja itä-Euroopan kansandemokratioiden syntymistä.

Kavahtaneet perustivat sotilasliitto Naton sekä kapitalistien toiminnan turvaksi myös poliittisen ja taloudellisen yhteisön EHTY:n (myöhemmin EU). Näiden järjestöjen perustamisen jälkeen alkoi Neuvostoliiton ja sosialismin vastainen sotilaallinen häirintä, kaupallinen kuristaminen, aggressiivinen propaganda ja kaikkinainen myyräntyö.

Lännen tavoitteena oli hajottaa itä-Euroopan kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton yhteistyö ja kaapata osa valtioista lännen leiriin. Yksi näistä tavoitteista oli 1968 Tsekkoslovakia.

Kyse oli kapitalistisen ja sosialistisen leirin valtakamppailusta, itse asiassa luokkasodasta.

Vaikka Neuvostoliitto hajotettiin ja kansandemokratiat kaadettiin, Yhdysvallat ja koko länsi on löytänyt itselleen uusia vihollisia, ja luokkasota jatkuu.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Rauno Lintunen, #46.
Minun on todella vaikea nähdä idän ja lännen välistä nykytilannetta jonkinlaisena luokkasotana. Venäjällä valta ja varallisuus on kahmittu hyvin pienelle piirille. Johtava puolue ei ole edes nimeltään sosialisti- tai kommunistipuolue vaan Yhtenäinen Venäjä. Vallalla on jonkinlainen nationalismi, Venäjä ensin -linja Trumpin malliin.

Kiinassa ehdotonta valtaa pitää hallussaan kuulemma Kommunistipuolue. Kuitenkin on sanottu, ettei minkään demokratian parlamentissa istu yhtä paljon miljardöörejä kuin Kiinan kansankongressissa. Ja Kiinan ihmisoikeudet ovat mitä ovat.

Miljardööri on vallassa myös Washingtonissa. Vähävaraisilla on pientä toivoa vain Pohjoismaissa, joissa on tosin miljardöörejä mutta on kehitteillä myös jonkinlainen hyvinvointiyhteiskunta. Se on melkein ainoa toivo reilummasta ja oikeudenmukaisemmasta järjestelmästä tässä melkein läpimädässä maailmassa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Entisiin itäblokin maihin ei kannata luottaa vieläkään. Näillä voi olla keskinäisiä kassakaappisuunnitelmia häiriköidä kukin vuorollaan ja kukin omalla tapaansa EU:ssa. Kyseisillä mailla on kokemusta olla blokissa, jota ne samalla yrittävät heikentää ja hajottaa.

Ja idänkaupasta: se on luonnollisesti edullinen Suomelle suunnilleen aina, kun se on mahdollista. Johtuu maantieteestä. Vai olisiko esim. Saksalle edullista pystyttää tullimuuri ja sanktioraja Sveitsin rajalle?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Paavo Nevalainen, #50.
Kansallisvaltioiden unioni on aina ongelmallinen ja vaikeasti hallittava järjestelmä. Parempi olisi liittovaltio Yhdysvaltain malliin. Kyllä sielläkin Texas ja Kalifornia ovat hyvin, hyvin erilaisia valtioita, mutta niiden on pakko harjoittaa jonkinlaista yhteistyötä. Sana liittovaltio on kuitenkin EU:ssa melkein pannassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset