Eurooppa kriisissä, USA ei tule avuksi, Kremlissä myhäillään

Vain kaksi vuotta sitten arveltiin, että Eurooppa ja maailma kulkisivat kohti suurempaa yhtenäisyyttä ja vakautta. Tuskin kukaan politiikan tuntija ja tutkija osasi ennustaa, missä tilanteessa oltaisiin lopulla vuotta 2018. Talouden ennustajat ovat hankaluuksissa, koska finanssimaailmaa määrää psykologia enemmän kuin taloustiede. Vielä hankalampaa on politiikan ennustaminen, koska valtioiden nokkamiehet ovat usein nokikkain nokkavampia kuin kukaan uskoisi.

 

Eurooppa alkaa olla karmeassa kriisitilassa. Saksassa äiti-Mutti-Merkelin rauhallinen ja luotettava aika alkaa olla lopussa. Seuraajaksi tulee naispuolinen johtaja, ”Mini-Merkel” AKK vetämään Euroopan johtavaa talousmahtia. Hänen pitkän nimensä opetteleminen vie aikansa. Hänen tyylistään meillä ei ole vielä mitään käsitystä.  

 

Ranskassa taas on noussut melkeinpä vallankumous. Riemukaarella ajatellaan, että vallankumous on ranskalainen brändi, joka voi muuttaa hetkessä suorastaan maailman menon. Niinhän tapahtui v. 1789 ja taas 1830 ja 1848. Miksi ei siis taas v. 2018? Todella huolestuttavaa.

   Presidentti Macron huomasi, että nyt on tosi kyseessä. On otettava kaikki keinot käyttöön. On jopa tunnustettava omat virheensä. Macron huomasi olleensa typerän ylimielinen nimittäessään ranskalaisia ”laiskureiksi”. Nyt on pyydettävä anteeksi ja lapioitava hiukan rahaa vähävaraisimmille. Muuten uhkaa käydä niin kuin sille oululaiselle mahtinaiselle, joka erehtyi puhumaan katujen köyhästä väestä ”roskina” – ja sai mennä.

 

Italia haastaa koko EU:n talouspolitiikan opit. Siellä istuu hallitus, joka vaatii, että Italian on saatava velkaantua ”eli rikastua” rauhassa.

 

Ruotsin maailmankuulu brändi blokkihallituskulttuuri on joutunut umpikujaan.  Hallitusta ei saada enää pystyyn sitten millään. Uusintavaalejakaan ei uskalleta määrätä, koska ne saattaisivat johtaa yhä syvenevään kriisiin, jos Ruotsidemokraatit lisäisivät kannatustaan.

 

Niin ja sitten vielä karmeista karmein ongelma eli Brexit. Näyttää siltä, että Britannia äänesti EU-eron, mutta ei hyväksy eroehtoja. Olisiko siis sittenkin palattava takaisin unioniin? Käy ilmi, ettei EU:sta voi erota – saati €:sta, jos on erehtynyt niin pitkälle.

   Tämän kaiken rinnalla Itä-Euroopan ”änkyrävaltiot” ovat pikku juttu.

 

Aina näihin asti Yhdysvallat on rientänyt apuun, kun Euroopan asiat menevät umpisolmuun niin kuin kahdessa maailmansodassa. Mutta nyt Yhdysvalloissa on presidenttinä muuan Mr Trump, joka taistelee taloudellisesti ja poliittisesti koko muuta maailmaan vastaan – mukaan lukien Eurooppa. Tämä Trump ei sitä paitsi ole juurikaan kiinnostunut koko Atlantista. Hän on ryhtynyt isottelemaan Kiinaa vastaan Tyynellämerellä.

 

Ja eräs P:llä alkava yksinvaltias nauraa olemattomaan partaansa Kremlissä. Hänhän on yrittänyt väittää, ettei demokratiasta ja oikeista vaaleista ole mihinkään.

 

 

TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu