Hiihdon MM-kisat tuotava tälle vuosituhannelle

HIIHDON MM-KISAT ovat vallanneet Ylen tv:n kakkoskanavan ja melkein puolet sanomalehtien sivuista. Sunnuntaina 24.2. Suomen urheiluhullut odottivat varmoja mitaleja. Mutta pieleen meni ja pettymys tuli. Parisprinteissä mitaleja pidettiin jokseenkin varmoina sekä miesten että naisten puolelta. Naisten kilpailussa toiveet raunioituivat yhden hiihtäjättären sairastumiseen. Hänen tilalleen ei ollut asettaa riittävään hyvää varanaista. Tuloksena oli seitsemäs sija.

   Miesten puolella mitalin piti olla vieläkin varmempi. Mutta viimeisellä osuudella Ristomatti Hakala kompastui ja kaatui jyrkässä alamäessä. Seurauksena oli taas seitsemäs sija ja karmea pettymys.

 

Ahdas nationalismi alas urheilusta

OLEN PYRKINYT eroon urheiluun liittyvistä nationalistisista tunteista. Jos saksalainen voittaa niin kuin mäenlaskussa, onhan se saksalainen EU-kansalainen niin kuin minäkin. Meidän EU:mme siis voitti. Jos taas norjalainen nousee kerta kerran jälkeen korkeimmalle palkintopallille, onhan voittaja meiltä Pohjolasta. Vielä helpompi on iloita Ruotsin voitosta, koska mehän olimme Itä-Ruotsi, kunnes kasakka otti kaiken mikä oli irrallaan ja antoi tsaarille.

 

Perinteiset hiihtolajit museoon

OLISI LOPETETTAVA vanhanaikaisten hiihtolajien hehkuttaminen. Ei ole enää tätä päivää hiihtää perinnäisellä tekniikalla räkä poskella kelloa vastaan. Eihän sellaista kukaan jaksa katsella telkkarista. Nykyään hiihdetään yhteislähdöllä pikahiihtoja, sprinttejä eli perussuomeksi ”rinttejä”. Niistä näkee heti, kuka voittaa – kunhan kaikki mahtuvat lykkimään aivan liian kapeilla kujilla. Aina siellä joku kaatuukin niin kuin ahtaassa jääkiekkokaukalossa.

   Talviurheilua ovat alkaneet hallita rehkimislajien sijaan varsinaiset taitolajit. Suomalaiset ovat jo ehtineet menestyä kansainvälisesti erilaisissa sirkuslajeissa, mm. lumilautailussa. Noihin lajeihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota mediassa. Ne ovat nuoren kansan suosikkeja, eivät nuo perinteiset, jotka joutaisivat jo vähitellen museoihin.

 

Hiihto on välineurheilua

HIIHDON JA MÄENLASKUN voittajataulukoihin olisi merkittävä myös suksien voitelijoiden nimet. Hehän ovat mitalien hankkijoina myös aivan ratkaisevassa asemassa. Takavuosina olisi kuulunut mainita myös dopingaineiden tuottajien merkit – kuka ties nykyäänkin.

   Onko vanhanaikaisessa mäenlaskussa oikeastaan mitään järkeä?  Hyppyjen pituudet tuottavat  tuloksen. Ja hyppyjen pituudet ratkaisee kilpailijan taitojen ohella hänen erikoisvaatetuksensa, satunnaiset tuulenpuuskat ja ennen kaikkea suksien alle levitetty mönjä. Siksi olisi oikein ja kohtuullista mainita hiihtolajien palkintolistoilla myös suksien voitelijoiden nimet. He useinkin ratkaisevat voiton. Sanon tämän, vaikka asunkin samassa maassa kuin edesmennyt kansallissankari Matti Nykänen.

 

 

TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu