Hiihdon MM-kisat tuotava tälle vuosituhannelle
HIIHDON MM-KISAT ovat vallanneet Ylen tv:n kakkoskanavan ja melkein puolet sanomalehtien sivuista. Sunnuntaina 24.2. Suomen urheiluhullut odottivat varmoja mitaleja. Mutta pieleen meni ja pettymys tuli. Parisprinteissä mitaleja pidettiin jokseenkin varmoina sekä miesten että naisten puolelta. Naisten kilpailussa toiveet raunioituivat yhden hiihtäjättären sairastumiseen. Hänen tilalleen ei ollut asettaa riittävään hyvää varanaista. Tuloksena oli seitsemäs sija.
Miesten puolella mitalin piti olla vieläkin varmempi. Mutta viimeisellä osuudella Ristomatti Hakala kompastui ja kaatui jyrkässä alamäessä. Seurauksena oli taas seitsemäs sija ja karmea pettymys.
Ahdas nationalismi alas urheilusta
OLEN PYRKINYT eroon urheiluun liittyvistä nationalistisista tunteista. Jos saksalainen voittaa niin kuin mäenlaskussa, onhan se saksalainen EU-kansalainen niin kuin minäkin. Meidän EU:mme siis voitti. Jos taas norjalainen nousee kerta kerran jälkeen korkeimmalle palkintopallille, onhan voittaja meiltä Pohjolasta. Vielä helpompi on iloita Ruotsin voitosta, koska mehän olimme Itä-Ruotsi, kunnes kasakka otti kaiken mikä oli irrallaan ja antoi tsaarille.
Perinteiset hiihtolajit museoon
OLISI LOPETETTAVA vanhanaikaisten hiihtolajien hehkuttaminen. Ei ole enää tätä päivää hiihtää perinnäisellä tekniikalla räkä poskella kelloa vastaan. Eihän sellaista kukaan jaksa katsella telkkarista. Nykyään hiihdetään yhteislähdöllä pikahiihtoja, sprinttejä eli perussuomeksi ”rinttejä”. Niistä näkee heti, kuka voittaa – kunhan kaikki mahtuvat lykkimään aivan liian kapeilla kujilla. Aina siellä joku kaatuukin niin kuin ahtaassa jääkiekkokaukalossa.
Talviurheilua ovat alkaneet hallita rehkimislajien sijaan varsinaiset taitolajit. Suomalaiset ovat jo ehtineet menestyä kansainvälisesti erilaisissa sirkuslajeissa, mm. lumilautailussa. Noihin lajeihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota mediassa. Ne ovat nuoren kansan suosikkeja, eivät nuo perinteiset, jotka joutaisivat jo vähitellen museoihin.
Hiihto on välineurheilua
HIIHDON JA MÄENLASKUN voittajataulukoihin olisi merkittävä myös suksien voitelijoiden nimet. Hehän ovat mitalien hankkijoina myös aivan ratkaisevassa asemassa. Takavuosina olisi kuulunut mainita myös dopingaineiden tuottajien merkit – kuka ties nykyäänkin.
Onko vanhanaikaisessa mäenlaskussa oikeastaan mitään järkeä? Hyppyjen pituudet tuottavat tuloksen. Ja hyppyjen pituudet ratkaisee kilpailijan taitojen ohella hänen erikoisvaatetuksensa, satunnaiset tuulenpuuskat ja ennen kaikkea suksien alle levitetty mönjä. Siksi olisi oikein ja kohtuullista mainita hiihtolajien palkintolistoilla myös suksien voitelijoiden nimet. He useinkin ratkaisevat voiton. Sanon tämän, vaikka asunkin samassa maassa kuin edesmennyt kansallissankari Matti Nykänen.
Sen verran olen urheiluhullu, että jätin muutaman ajankohtaisohjelman väliin ja katsoin televisiosta naisten 15 kilometrin hiihdon väliaikalähdöllä ja antiikkisella perinteisellä tyylillä.
Krista Pärmäkoski joutui pettymään tällä päämatkallaan siellä Seefeldin MM-kisoissa. Pärmäkoski jäi neljänneksi. Mitaliahan hän oli jahtaamassa. Hänhän on kertonut, että kaikki sijat 4.- 10. ovat samanarvoisia. Maailmanmestaruuden voitti odotetusti Therese Johaug. Mutta jopa hänellä oli vaikeuksia kukistaa Ruotsin 19-vuotiasta Frida Karlssonia.
Olisi kiva tietää, millaista mönjää Fridalla oli suksiensa pohjassa. Ja miten olisi käynyt, jos neljä parasta olisivat kilpailleet yhteislähdöllä eikä vain idioottimaisesti kelloa vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nuo Seefeldin kisat ovat kuulemma Itävallassa. Mutta kaikkialla on suuria mainoksia, joissa lukee Helvetia. Sellainen on jopa maalin yläpuolella. Helvetiahan on Sveitsi. Mainokset tuovat rahaa, joka varmaan valuu veroparatiiseihin.
Ilmoita asiaton viesti
Eero Kilpinen kirjoittaa näin US Vapaavuorossa:
”Joka tapauksessa, tuli menestystä tai ei, suomalaiset ovat hiihtokansaa ja nauttivat menosta sekä laduilla että tv-ruudun välityksellä. Yleisradion vahva panostus suorine tv-lähetyksineen lienee suurin osoitus, että laji nauttii vanhenevan väestön suosiota. Ei tosin ole selvä, kuinka pitkään tämä voi jatkua, jos arvokisamenestys karkaa sormien ulottumattomiin.” http://eerokilpinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheil…
Juuri noinhan asia on. Urheilumedian on siirrettävä huomionsa vanhanaikaisista hiihtomuodoista nuorison suosimiin näyttäviin lajeihin, mm. lumilautailuun ja taitoluisteluun. Siellä Suomella on jo valmiiksi menestystä. Ja lisää tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin Sanomissa on ke 27.2. Juhani Karilan mainio blogi otsikolla ”Yhtenäiskulttuuria ei ole – paitsi kun Iivo hiihtää”. Kannattaa tutustua.
Me suomalaiset emme puhu toisillemme busseissa, ratikoissa tai kahviloissa. Katselemme vain kännyköitämme. Kun Iivo Niskanen hiihtää, tapahtuu kuitenkin kummia. Karila kirjoittaa: ”Viereisessä pöydässä istuva siirtää tuoliaan varovasti lähemmäs, nyökkää ruudun suuntaan ja sanoo, että hänen kännykästään on akku vähissä. Voiko hänkin katsoa?”
Iivo Niskasen hiihto on tärkeämpi asia kuin jokin sote, Trump tai vanhustenhoito. Ja kaikki suomalaiset ovat yksimielisiä: vain kultamitali kelpaa. Muuten tulee maansuru.
Ilmoita asiaton viesti
Huomaan, etteivät hiihdon MM-kisat ole olleet ilman poliittistakaan merkitystä. Selailen Erkki Tuomiojan ”Poliittisia päiväkirjoja vuosilta 1998-2000”. V. 1999 nuo kisat olivat myös Itävallassa. Tuomioja kirjoittaa 28.2.1999: Hiihtokisat ”eivät ole häirinneet elämääni, ja reaalisimmin ne liittyvät vaaleihin siinä, miten Hiihtoliiton pj. Esko Aho yrittää hyödyntää Mika Myllylän kolmea kultamitalia vaalityössään.”
Nyt tiedämme, ettei Mika Myllylä riittänyt nostamaan Ahoa presidentiksi. Kaksi vuotta myöhemmin v. 2001 sitten Ahon Hiihtoliitto törmäsi katastrofiin, kun
Suomen hiihtäjät jäivät kiinni dopingistä meidän omissa Lahden hiihtokisoissamme.
Ilmoita asiaton viesti
Tulipahan 15 kilometriltä sentään ”ronssia”. Hyvä, Iivo Niskanen!
Ilmoita asiaton viesti
Iltapäivällä piti seurata Itävallan MM-hiihtojen 15 kilometriä perinteisellä tyylillä. Iivo Niskanen lähti matkaan sillä mielellä, että vain kultamitali riittää. Mutta pronssia siitä tuli. Mies oli kilpailun jälkeen todella kallella kypärin. Hän kertoi suksiensa luistaneen tyydyttävästi, mutta pito oli puuttunut. Olen todennut, että hiihtotuloksiin pitäisi merkitä myös voiteiden ja voitelijoiden nimet. Niillä on usein ratkaiseva osa tuossa sekuntipelissä.
Ilmoita asiaton viesti