TimoUotila1 Oikeus, kohtuus, reiluus heikomman hyväksi

"Pääministerivaali" on humpuukia ja muka-demokratiaa

  •  Vaalimainoksia Helsingin Malmin torilla. Kuva: Timo Uotila.
    Vaalimainoksia Helsingin Malmin torilla. Kuva: Timo Uotila.

Suomi on kaukana sivistysvaltioiden demokratiasta, jos neljän keskisuuren puolueen puheenjohtajien kesken käydään vaalikilpailua pääministerin pallista. Noista neljästä jokainen saa noin 20 prosenttia äänistä. Olisiko tosiaan pääministerin paikka annettava sille, joka saa noin viidenneksen annetuista äänistä? Hänellä on sitten vapaat kädet valita hallituskoalitio ympärilleen. Tuntuu tönköltä.

   Tällainen järjestelmä, jossa puolueet menevät vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin”, on arpajaispeliä. Kyllähän äänestäjien pitäisi voida tietää, millaisen hallitusvaihtoehdon hyväksi hänen äänensä menee. Toisin sanoen puolueiden olisi jo ennen vaaleja ryhmityttävä hallituskoalitioiksi.

 

Ruotsissa voi vaaleissa valita sosialidemokraattien ja porvarien välillä. Britanniassa valittavissa ovat työväenpuolue ja konservatiivit. Oikeissa demokratioissa on valittavana selviä puoluekoalitioita.

   Suomessa sen sijaan puolueet ovat pelkkää mössöä. Viime vuosien kokemuksen perusteella voidaan sanoa, että mikä tahansa puolue voi istua minkä tahansa toisen puolueen kanssa ”sateenkaarihallituksessa”.

   Tällainen tilanne taitaa olla peräti tsaristista perintöä. Meillä on istunut vuoteen 2000 saakka melkein kaikkivaltias presidentti, jolla on ollut keisarilliset valtuudet käydä myös eduskunnan päällepäsmäriksi. Muistamme hyvin, miten Kekkonen hajotti eduskunnan milloin mistäkin syystä ja erotti ja nimitti ministereitä mielihalujensa mukaan.

 

Muistamme myös, miten keskusta, kokoomus ja Rkp tekivät ennen vuoden 1987 vaaleja salaisen ”kassakaappisopimuksen” yhteisen hallituksen muodostamiseksi Paavo Väyrysen (kesk) johdolla. Tapahtumaa pidettiin tuolloin hirveänä majesteettirikoksena. Ajateltiin, että presidentti Koivisto teki oikein haukkuessaan Väyrysen ja kumppanit ja valittuaan pääministeriksi Harri Holkerin (kok) ja määrättyään demarit hallitukseen ja keskustan rangaistukseksi oppositioon.

   Nykyään tuollaista presidentin vallankäyttöä pidettäisiin aivan sopimattomana. Väyrysen ja kumppaneiden kassakaappisopimus oli itse asiassa hallituskoalitio, jollaiset kuuluvat normaaliin elämään monipuoluevaltioissa. Tuo koalitio olisi vain pitänyt kertoa äänestäjille etukäteen. Mutta tuolloisessa järjestelmässä se ei käynyt laatuun, koska se tarkoitti astumista satraappi-presidentin varpaille.

   Meille on kuitenkin jäänyt näihin saakka alitajuntaan tuo vanha tsaari-presidentin valta, vaikka presidentin valtaoikeuksia supistettiin vuosituhannen vaihteessa juuri tältä osin. Siitä huolimatta meillä ei ole vieläkään rakenneltu vaalien edellä puolueiden hallituskoalitioita, vaikka meidän puoluejärjestelmämme on harvinaisen sekava ja hajanainen. Puolueiden hallituskoalitiot tekisivät vaaleista tolkullisia tilanteita äänestäjän kannalta.

 

Nyt meillä on julistettu vain ”pääministerivaalit”. Jos joku neljän keskisuuren puolueen johtaja saa taakseen muutamankin äänen enemmän kuin joku toinen, hänestä tehdään pääministeri, vaikka hallituskoalitioista ei ole minkäänlaista aavistusta.

   Tärkeintähän olisi äänestää puolueiden hallituskoalitioista ja niiden ohjelmasta. Jos joku koalitio saa taakseen yli puolet kansanedustajista, sen varaan rakennetaan uusi hallitus.

   Ei muuten olisi vieläkään liian myöhäistä kertoa äänestäjille, mitkä puolueet ovat valmiita samaan hallituskoalitioon. Ilman tällaista ilmoitusta äänestäjät ovat tuuliajolla. Pitäisi olla omat koalitiot ainakin rikkaille ja vähemmän rikkaille kansalaisille. Muutenhan tämä ”pääministerivaali” on pelkkää hämäystä.

 

POST SCRIPTUM KAHDEKSAN JA NELJÄN VUODEN JÄLKEEN

Tuntuiko tutulta? Fiksuimmat huomasivat varmaan, että tämä teksti on julkaistu näillä palstoilla jo aikaisemmin. Tarkemmin sanottuna se oli 8.4.2011 ja 18.4.2015 eli ennen kaksia edellisiä eduskuntavaaleja:

http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68728-paaministerivaali-on-humpuukia-ja-muka-demokratiaa 

http://timouotila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193420-paaministerivaali-on-humpuukia-ja-muka-demokratiaa   

 En olisi kuvitellut, että joutuisin julkaisemaan saman kirjoituksen uudelleen vielä neljän ja jopa kahdeksan vuoden kuluttua. Suomen poliittinen eliitti ei kuitenkaan ole oppinut mitään kahdeksassa vuodessa.

 

Vaalimainoksia Helsingin Malmin torilla. Kuva: Timo Uotila. IMG_3628

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Puolueet ovat ilmeisesti huomanneet, ettei Suomi ole vieläkään oppinut länsimaista parlamentaarista järjestelmää. Ne eivät uskalla kertoa, minkä puolueiden kanssa ne ovat blokissa tulevaa hallitusta varten.

Puolueet odottavat kiltisti vaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluja Säätytalossa "pitkien puukkojen öinä", jolloin ratkaistaan hallituspohja - ohjelmasta viis.

Jos tällainen järjestelmä tuntuukin sopivat puoluejohtajille, se ei sovi äänestäjille, jotka tarvitsisivat kuluttajansuojaa. Ilmankos Suomen äänestysprosentti jää jälkeen oikeiden demokratioiden luvuista. Kansalaiset eivät suostu äänestämään näillä ehdoilla.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Yhtenä ratkaisuna Suomen surkean äänestysprosentin nostamiseksi voisi kokeilla äänestyspakkoa sakon uhalla. Sellainen on voimassa ainakin Australiassa ja Belgiassa. Se vetäisi vaaliuurnille köyhiä ja syrjäytyneitä, joiden äänestysosanotto Suomessa on paljon alhaisempi kuin varakkailla. Tämä vääristää osaltaan vaalitulosta.

Tai mitä, jos vaaleihin osallistuneille jaettaisiin "äänestyspalkkaa" vaikkapa 20€. Siinä olisi leipäjonojen asiakkaille melkein viikon "ruokaraha".

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Puheet pääministerivaalista on tapa henkilöidä politiikkaa silloin kun politiikan todellista sisältöä ei haluta paljastaa. Henkilöitynyt politiikka on merkki yhteiskunnan degeneraatiosta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Martti Haverinen, #3:
"Puheet pääministerivaalista on tapa henkilöidä politiikkaa silloin kun politiikan todellista sisältöä ei haluta paljastaa. Henkilöitynyt politiikka on merkki yhteiskunnan degeneraatiosta."

Pääministeri pitäisi valita suurimmasta puolueblokista eikä suurimmasta puolueesta. Vaalien edellä olisi puhuttava ohjelmakysymyksistä hallitusyhteistyöhön pyrkivien blokkien kesken. Suomi on todella kaukana tästä oikeasta parlamentaarisesta demokratiasta.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Olisi mukava joskus kuulla puoluetoimistojen rooleista vaaleissa yleensä ja arvattavasti Timo sinulla olisi asiasta jotain tietoa. Itse otaksun, että puoluetoimistoissa ahkeroidaan nyt kuten Joulupukin pajassa ahkeroidaan ennen huipennusta 24.12.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Pertti Ikonen, #4:
"Olisi mukava joskus kuulla puoluetoimistojen rooleista vaaleissa yleensä ja arvattavasti Timo sinulla olisi asiasta jotain tietoa. Itse otaksun, että puoluetoimistoissa ahkeroidaan nyt kuten Joulupukin pajassa ahkeroidaan ennen huipennusta 24.12."

Totta kai vaalien alla puoluetoimistot ovat kovilla. Köyhien ehdokkaiden on käytännössä mahdotonta käydä vaalitaistelua ilman puoluetoimistojen tukea. Rikkaiden puolueissa suurena helpotuksena ovat firmojen tuet. Tämä tekee vaaleista vähävaraisille epäreilut.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mitä tapahtui, kun v. 2011 käytiin pölkkypäiset "pääministerivaalit"? Tuloksena oli Katainen-Stubbin "sekametelisoppahallitus", jonka työ kompuroi alusta alkaen. Kauden lopussa hallituspuolueet jopa äänestivät hallituksen esityksiä vastaan.

V. 2015 päädyttiin Sipilän SOS-persuporvarihallitukseen. Kun persut hajosivat, siniset jatkoivat hallituksessa viidellä ministerilla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuollaista ei voi tapahtua oikeissa demokratioissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset