Juha Sipilä koki Churchillin kohtalon
Kolmesta hallituspuolueesta Kokoomus otti vaalivoiton. Keskusta koki murskatappion, Siniset täydellisen katastrofin. Tämä on selkeä todiste siitä, että Juha Sipilän hallitus harjoitti pääomapiirejä hyödyttävää politiikkaa, joka ei sopinut alkiolaisen torpparipuolueen Keskustan pirtaan. Tuloksen selvittyä Sipilä tunnusti asian reilusti. Arvostan hänen nöyrää asennettaan, kun hän totesi, että takkiin tuli rajusti: ”Kansa on puhunut, pulinat pois!”
Sipilän hallitus onnistui parantamaan työllisyyttä ja jarruttamaan maan velkaantumista. Mutta se tehtiin liian kokoomuslaisella linjalla köyhiä kyykyttämällä. Sipilän tilanne muistuttaa etäisesti Britannian pääministerin Winston Churchillin kohtaloa. Hän johti maansa voittoon toisessa maailmansodassa, mutta koki heti sodan jälkeen vaalitappion ja joutui lähtemään. Vain oikeissa demokratioissa voi käydä noin. Diktatuurimaiden ”vaaleissa” moinen voidaan välttää.
Vaaleissa varsinaisena yllättäjänä oli äänikuninkaaksi noussut persujen puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka löi äänimäärällään Sauli Niinistön Helsingin vaalipiirin eduskuntavaaliennätyksen. Jos demarien puheenjohtaja olisi kerännyt yhtä paljon henkilökohtaisia ääniä, Sdp:n ykkössija olisi ollut kiistaton. Mutta kun ei, niin puoleen yöhön asti oli epäselvää, saisivatko demarit vai persut enemmän ääniä ja kansanedustajia.
Lopulta demarit vetivät pidemmän korren äärimmäisen niukasti. Mutta jos persujen ääniin laskettaisiin ex-persujen eli ministeripuolue Sinisten äänet, persut olisivat suurin puolue. Siniset kyllä jäivät ilman kansanedustajan paikkoja. Sinisten puheenjohtaja ei loppuillasta ollut enää tavattavissa antamassa haastatteluja. Ymmärrän hänen tuntemuksiansa hyvin.
Demarien niukkaakin niukempi ykkössija ei todellakaan ole kunniaksi Suomen johtavalle Labour-puolueelle. Puheenjohtaja Antti Rinne on ehkä pätevä pääluottamusmieheksi mutta ei hänestä oikein taida olla pääministeriksi. Mutta eipä vaaleissa juurikaan kunnioiteta ansioluetteloita eikä todellista pätevyyttä. Niinpä professorit Pentti Arajärvi ja Jukka Kekkonen jäivät Sdp:stä rannalle, kun kansanedustajia valittiin.
Jälkiviisautena mainittakoon, että jos Sipilä olisi ottanut Halla-ahon persut hallitukseensa, meillä ei olisi nyt hankalana kakkospuolueena eduskuntaryhmää, jolla on peräti 39 kansanedustajaa.
Churchillin ohella vertauksen voi tehdä myös George Bush vanhempaan, jonka aikana USA:n talous kukoisti ja Reaganin aikana ryöpsähtänyt valtiontalouden vaje alkoi supistua. Lisäksi hän johdatti USA:n YK:n valtuuttamana menestyksekkääseen Perianlahden sotaan, jossa USA hyvin tehokkaasti päihitti Saddamin joukot pois Kuwaitista ilman omia kuolonuhreja.
Häntä ei kuitenkaan valittu uudelle kaudelle, vaan Clinton otti presidentin pallin hänen nenänsä edestä.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Kuikka, #1:
”Häntä ei kuitenkaan valittu uudelle kaudelle, vaan Clinton otti presidentin pallin hänen nenänsä edestä.”
Tuo George Bush vanhemman ja Clintonin vallanvaihto on tosiaankin jollakin tavalla analoginen Churchillin ja Sipilän tilanteelle.
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Churchillkin tappion tultua ilmeiseksi otti ja lähti. Näinhän lupasi myös Sipilä tehdä mutta tapojensa mukaan söi taas sanansa ja jatkaa valitsemallaan tiellä vähät välittäen puolueen perinteistä. Kyllä ahneen, valehtelevan roiston pitäisi ymmärtää lähteä ennenkuin puolue on lopullisesti hajonnut.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Nummela #2:
”Jep. Churchillkin tappion tultua ilmeiseksi otti ja lähti. Näinhän lupasi myös Sipilä tehdä mutta tapojensa mukaan söi taas sanansa ja jatkaa valitsemallaan tiellä vähät välittäen puolueen perinteistä. Kyllä ahneen, valehtelevan roiston pitäisi ymmärtää lähteä ennenkuin puolue on lopullisesti hajonnut.”
Sipilä kyllä sanoi: ”Kansa on puhunut, pulinat pois!” Toivottavasti hän toimii sanojensa mukaan.
Ilmoita asiaton viesti