Harvainvalta rehottaa ”demokraattisessa” eduskunnassa

Jotkut luulevat, että eduskunta on jonkinlainen ihannetyöpaikka. Kaikkea kanssa. Luullaan. että siellähän edustajat hoitelevat vain omia etujaan ja saavat vilpitöntä tukea puoluekavereiltaan. Mutta tilanne on jokseenkin päinvastainen.  Oman puolueen ja varsinkin oman vaalipiirin edustajat ovat pahimpia vihamiehiä. Heidän kanssaan sitä joutuu joka päivä tappelemaan, jotta saisi työsopimuksensa uusituksi seuraavissa vaaleissa.

   Mainiossa teoksessaan Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä (Into 2018) kansanedustaja Anna Kontula (Vas) kertoo eduskunnan käyttäytymiskoodeista. Eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on diktaattorin valtuudet, kun kansanedustajille jaetaan näkyvyyttä ja kuuluvuutta vaikkapa Ylen eduskunnan kyselytunnilla. Jostain syystä en ole kuullut noissa lähetyksissä juuri koskaan esimerkiksi Anna Kontulaa, Elina Lepomäkeä (Kok) tai vaikka Jyrki Kasvia (Vihr). Kontula ja Lepomäki selvisivät kuitenkin jatkokaudelle v. 2019, Kasvi ei.

   Muistamme hyvin vuoden 2016 myrskyn, kun demarien ryhmänjohtaja Antti Lindtman oli toimittanut puhemiehelle listoja siitä, kenen hän toivoi saavan kyselytunnilla puheenvuoron. Julkinen näkyvyys on edustajalle elinehto. Muutenhan kukaan ei tiedä äänestää häntä.

 

Eduskunnassa on vallalla myös ns. senioriteettiperiaate. Se tarkoittaa sitä, että pidempään eduskunnassa istuneilla kansanedustajilla on etuajo-oikeus. He pääsevät istumaan lähempänä puhemiehen koroketta. Ja ennen kaikkea heille annetaan puheenvuoroja. Ensimmäisen kauden edustajat joutuvat olemaan ”kuunteluoppilaita”, joiden tehtävänä on vain painaa äänestysnappeja puoluejohdon ohjeiden perusteella. Ministerin paikasta ei kannata uneksia.

   Tästä säännöstä on myös poikkeuksia. Sellainen oli v. 2015 ennen kaikkea Anne Berner (Kesk), jolle Juha Sipilä (Kesk) oli tiettävästi luvannut ministerin postin jo ennen vaaleja. Tuo valinta oli yhtenä syynä Keskustan rökäletappiolle vaaleissa.

   Poikkeuksia ovat jostain syystä myös Kokoomuksen Kai Mykkänen ja Antti Häkkänen, jotka päästettiin ensimmäisellä kaudella hallitukseen.  

   Jos rikkoo senioriteettiperiaatetta, joutuu helposti eristyksiin ja puoluejohdon boikottiin. Esimerkkinä olkoon Harry Harkimo, joka tuskastui, perusti oman yhdistyksen, jonka listoilta pääsi uudelleen eduskuntaan – Kokoomuksen harmiksi. Harkimo väittää, että hänelle oli luvattu ministerin salkku jo ennen 2015 vaaleja.

   Paavo Väyrynen ei ole vieläkään unohtanut, että hänen keskustalaiset puoluetoverinsa Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski pudottivat hänet v. 1994 presidentinvaalien toiselta kierrokselta.

 

Useimmat kansanedustajat suostuvat istumaan ensimmäisellä kaudellaan kiltteinä seinäkoristeina. Jotkut valittavat, että tällainen rooli ei anna mahdollisuutta oppia parempaan rooliin uudelleenvalinnan jälkeenkään.   

   On erinomaista, että Yle on järjestämässä palvelun, jolla kansalaiset voivat tasapuolisesti seurata edustajien tekemisiä ja sanomisia. Torstainen Kyselytunti on kaikkea muuta kuin tasapuolinen.

   Tästä löytyy linkki tuohon uuteen ja hyvin tervetulleeseen palveluun:  https://kirjeet.yle.fi/   

Sieltä voi seurata joka ikisen kansanedustajien toimia ilman ministerien ja ryhmänjohtajien päsmäröintiä. 

 

Kuva: Vaalimainoksia Tapanilan rautatiesillalla. Kuva: Timo Uotila. 

 

 

TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu